Marja

Heippa hei,

Tulin tänne Life and Lebenin puolelle tyttäreni Päivin jalan jäljissä – kuinkas muutenkaan. Itse olen jo ylittänyt puolen vuosisadan rajapyykin, mutta mieleltäni olen yhä nuori, innostunut ja elämänjanoinen.

Asustelen mieheni kanssa kahden rivitalossa, ja kaikki kolme lastani ovat jo lentäneet maailmalle. Poika vasta reilu kuukausi sitten, tytöt taasen heti ylppärikirjoitusten jälkeen. Jokaisen kotoa lähtö oli kuin pieni kuolema, koska olemme aina olleet hyvin perhekeskeisiä. Tuntui sanomattoman surulliselta kantaa muuttonyyttejä autolle ja halata lujasti tietäen heidän muuttavan lopullisesti omiin uusiin pesiinsä.

Mutta toisaalta tiesin, että vaikka he nyt muuttavatkin kotoa pois, he eivät silti koskaan unohda vanhempiaan. Ja niinhän siinä onkin käynyt. Näemme toisiamme mahdollisimman paljon ja soitellaan maratonpuheluita ja tekstaillaan näppäimet sauhuten. Iloitsen heidän kanssaan, annan lohdutusta heidän sitä tarvitessaan ja kannustan eteenpäin elämässä päämäärän saavuttaakseen.

Äiti ja tytär bloggaavat teille kaikille lukijoille hauskoja, mielenkiintoisia, haikeita, kantaaottavia tekstejä. Olkaa mukana, kommentoikaa, parannetaan yhdessä maailmaa.

– Marja

Mainokset

12 vastausta to “Marja”

  1. Merzi 09/04/2010 klo 00:36 #

    Täytyy testata osaanko ja ymmärränkö mitään…….kun tuli taas uuden oppimista joka on mulle hiton hankalaa. Päivi tietää mistä johtuu eli kun toi meikäläisen päässä oleva ”kovalevy” on pikkasen vaurioitunut ja yhteydet pätkii, osa toisinaan johtuu retkuniskasta:) Kun aloin Taistelijat blogia ymmärtää niin mikäpä tässä, varmaan jossain kohtaa tämänkin otan haltuun, siihen asti sekoilen minkä kerkiän reippain mielin. Ans kattoo miten onnaa eka kommentti:)

    • Päivi 09/04/2010 klo 01:15 #

      No kuule hyvin ymmärsit! Täällä lepää. Älä ihmettele Mertzi, että kommentit tulee viiveellä. Pidän täällä valvontaa päällä, jos pääsisin siitä yhdestä kettuilijasta eroon.. No ei se siitä oikeasti johdu. Kunhan yritän tehdä tästä kaikille kivan paikan, jossa ei ole asiattomuuksia. Paitsi eiköhän ne asiattomuudet tule eniten multa itseltään? Huono huumori… 😀

      Millaiset voinnit on ollut? Toivottavasta kevätauringon pilkahdus on vaikuttanut yhtä positivisesti kuin täällä Mansen suunnilla. 🙂

  2. Merzi 09/04/2010 klo 02:06 #

    Kiitos kysymästä, voinnit pikkuhiljaa kohenemassa. Tuli tempastua pikalaihis norovituksen saattelemana. Kuumetta yli ja alle nelkyt muutama päivä ja noin kolme vuorokautta tuli ”laatoitettua”. Vointi pikkuhiljaa kohenee joten kaikki hyvin. Muutama päivä meni puhumattomana kun ei ollut ääntä. Toki kevät vaikuttaa positiivisesti mutta myös se että sain pikkusen pätkän neuropsykologista kuntoutusta. Kaularangasta vihdoinkin otettu fynktionaalinen magneettikuva, alarialigamentti revennyt ym. häikkää…virheasentoa suuntaan jos toiseen. Fysioterapia jatkuu ja pientä kotitreeniä kaularangalle pystyn taas tekemään, tasapainoa on treenailta silloin kun sattuu vireystila sallimaan. Keppi heiluu ja rolla kulkee reippaasti kun on liikenteessä jotta pysyy pystyssä. Puheterapia jatkuu, tehdään vielä hienosäätöä ja paljon on ollut hyödyksi kun on oppinut siltä osin ymmärtämään mihin meikäläisen kapasiteetti riittää tai ei riitä. Elämä kulkee normiväsymyksen saattelemana ja helposti edelleen ylitän jaksamisen rajat ja sehän jo tiedossasi että siihen ei paljoa tarvitse:)
    Himassa on välillä hiljaista kun nuorempi skidi ollut intissä tammikuusta asti. Tosin aika usein on lomilla. Ennen käytiin lomilla ja nykyään käydään intissä kun kolmasosa ajasta lomilla. Kotiasiat kohtuullisen hyvin kun on kaksi hyvää henk.koht avustajaa jotka pitää akan kuosissa, on hyvä kun on muisti ja järki mukana kun on liikenteessä jos itsellä alkaa yhteys pätkiä:) Ai niin, piti kysymän onko sulla sama säpo-osite kuin ennen?

    • Päivi 09/04/2010 klo 03:56 #

      Moron Mertzi!!!

      Tiedätkö mitä tein tänään? Leikkasin jäätelöt kuumalla veitsellä ja toimi!!! Kiitos vinkistä. Ei mennyt tällää kertaa hermo, eikä hartia.

      Mahtavaa, että pääsit neuropsykologiseen kuntoutukseen ja puheterapiaan! Toivottavasti sille on jatkoa tulossa? On nyt kumma juttu. että ihminen ei halutessaankaan saa itseään kuntouttaa niin paljon kuin tahtoisi. Tuntuu aivan siltä, että jos kerran jää pidemmäksi aikaa pois ja/tai suorituskyky on melko nollissa, ei sen palautumista yhteiskunnan tasolta olla valmiit tukemaan todellisuudessa juurikaan. Kymmenen hyvää ja yhdeksä kaunista kyllä luvataan kaikenmaailman hoitosuosituksissa ja -takuissa, mutta kuka niiden toteutumista lopulta oikeesti valvoo? Romukoppaan vaan koko tyyppi, koska ei siitä enää normaalia ”tuottavaa” mukamas tule. Ja pah, sanon mää. 😦

      Hyvä homma, että pystyt harjoittelemaan, edes vähän. Kaikki on kotiin päin. Ja mitä pidempään saa pidettyä rasituksen ja levon tasapainossaa, sen paremmaksi kokonaistilanne menee. Mä tänään rempaisin ja imuroin asunnon. Iiiiiso virhe. Kun ei saisi kyykkiä ja kurkotella, mutta minkäs teet kun on jäärä. Sitten perehdytin äiteen blogiin, eli istuin paskassa asennossa koneella, ja äiti oppi kerralla kaiken! Eka juttu on koulukirjaesimerkki. 😉 Sitten innostui vielä päivittämään yksiä nettisivuja, ja totesin istuneeni koneella 6 tuntia. EI hyvä!!! No, huomenna rennommin sit, joskos pystyis pitämään saavutetun kunnon.

      Jaa, lapsukainen on armeijassa! Se on varmaan iso muutos, kun huomaa yhtäkkiä, että nuorinkin on sen ikäinen, että lähtee. Ja sitä seuraa usein muutto johonkin kauemmas opiskeleen tai muuta… Mut ihana kuulla, että pääsee noin hyvin lomille ja äiteetä moikkaan. 🙂 Ja oot kyllä aivan oikeessa, että joissain paikoissa taitaa olla ihan kieroutunut tuo loman ja intissä olon suhde…

      Osoite on joo sama. Pistä vaikka sinne tuttuun tahdonvoimaa@gmail.com. 😀 Ei muuta ku kusti polkemaan!

  3. marjamarjanen 09/04/2010 klo 12:22 #

    Voi Päivi, turhaan kehuit vanhaa äiteetäsi et opin eilen kaiken uuden kertaheitolla. Kävin juur äsken tuolla toisella puolella ja tuskaannuin kun en enää löytänykkään tuttua kenttää johon kirjoitella… Mut eiköhän se siitä ala pikku hiljaa selviä… tai sitten ei… 😉

    • Päivi 09/04/2010 klo 14:14 #

      Menitkö wordpress.comiin sisään? Ja sit my dashboard ja loput onkin sit suomeksi. 😀 Rikki et voi saada sitä ja mä oon varmuuskopioinut tän. Joten kokeile.

  4. Merzi 09/04/2010 klo 14:02 #

    Hyvä kun jätskioperaatio onnistuu ilman kaikkia ylimääräisiä haittatekijöitä.

    Jep on tää yhteiskunta jotakin muuta mitä luulin nelisen vuotta sitten, kun ei ole tuottava niin pyhästä armosta välillä myönnetään jotain. Kela ei tosin ole pahemmin myöntänyt mitään, yhden harkinnanvaraisen laitoskuntoutsjakson muttei tietty synapsiassa kas kun mulla ei ole päässä juuri mitään vikaa, vain vaikea/ eittäin vaikea aivovamma. Tosin veroja maksan edelleen mutta toisaalta taidan tulla kalliiinmaksi muuten. Puolitoista vuotta sitten menin puheterapeutin arvioon ja ”arvio” jatkuu edelleen ja se on ollut tosi hyvä juttu. Fysioterapiakin on ollut jatkuvaa yksilöllistä fyssaria jo vuoden yksityisellä puolella ja se on ollut hieno juttu.

    Vai että remppasit ja imuroit asuntoa. Mä en tee sitä virhettä että imuroisin, vissiin pari vuotta sitten imuroinut itse viimeksi.

    Kumma juttu kun noi lapset vanhenee, onneksi ei itse muista vanheta. Täytyy välillä katsoa passista tai henkkareista jotta muistais mikä on oma syntymävuosi ja sekin helposti äkkiä unohtuu:)

    Kusti ei täällä polje vaikka posti kulkee. Sain fillarin myytyä kun ei ole kovin turvallista meikäläisen fillaroida. 2007 kesällä testasin miten onnaa. Ihan hyvin pysyy pystyssä jos ajaa lujaa, mutta kun pitäisi vielä huomioida kaikki muutkin liikenteessä olevat. No on kai tullut yhden elämän edestä fillaroitua kun yhteen aikaan liikuin kesät talvet fillarilla. No kusti polkee muuten vaan, etiä päin sano mummo hangessa, tosin hyvä kun lumet sulaa.

    • Päivi 09/04/2010 klo 14:29 #

      Hei muuten, hyvä kun kirjoitit fillarista. Mun pyörähän vielä vanhan asunnon kellarissa… Siis kolme kertaa vanhan, josta muutin vissiin 2007 pois. Onkohan enää ees vaiko nakattu roskiin? Hitto sentään. Taitaa olla vielä avainkin kellariin, jos kävis katsomassa. 😉

      Ja joo, pää vissiin pitäis viedä laatikossa sinne irto-osana mukana, että ymmärrettäisiin tilan vakavuus? On toi kyllä niin surkeeta touhua. Mä olen suosiolla ajatellut pysyä pois julkisen puolen palvelutarjonnan ääreltä, koska mut naurettais pihalle. Mullakaan ei ole mitään vammaa, paitsi selkäytimen yläosan venytysvamma, jonka vuoksi ei pystynyt tekeen mitää kahteen vuoteen. Eli = terve. 😉

      Hyvä että kuntoutuksella on jatkoa! Pätkistä tulee vaan vihaiseksi…

      Ja tiedätkö, mä täytän ens kesänä taas 15 vuotta!!! Aina vaan… Kummallista! 😉

  5. Merzi 09/04/2010 klo 15:03 #

    Mä täytän taas ensi kesänä 17, aina vaan sillä nuorena päätin ettei musta tule koskaan aikuista kun kaikki keski-iän kynnyksellä olevat tuntuivat niin tylsiltä ja kaikkitietäviltä. Täysi-ikäinen kun oli 18 niin täytyi jäädä sen alle. En ole pyörtänyt päätöstäni vaikka on aikuisen virkaa tullut tehtyä kun jäkikasvusta on saanut kasvatettua kaksi nuorta aikuista, kera exän tietty suht pitkän avioliiton aikana.
    Mun on pakko pysyä julkisen puolen armolla kun noi mun tulot ei oo kummoiset. Kova oli lasku kun kävin yksityisellä fysiatrin erikoislääkärillä hakemassa lausunnon ja lähetteen Vantaan magneettiin, joka vasta olikin kallis juttu. Kun ei maksajaa mistään saanut niin vanhempani maksoivat koko keissin kun niska/kaularanka on vaivannut alusta lähtien. Olen kovasti kiitollisuuden velassa vanhemmilleni mutta on hyvä juttu että vihdoin tuli selvyys mikä kaikki klikkaa, arvelut on nyt faktaa joten ei voida väittää muuta kuin mikä on. On se hyvä Päivi että olet terve, mullakin on vain vähän rajoittavia tekijöitä verraten normielämään:) Laiskojahan tässä vaan ollaan kun sä et jaksa kovasti töitä tehdä ja mä laiskuuttani en ollenkaan.
    Mistäs noi hymiöt saa tekstiin?????? Jos kuka vastaa niin ”apinaohjeet” kiitos. = siis niin yksinkertaiset kuin 7 v:lle, siltä pohjalta ettei mitään ymmärrä tietsikasta. Mulle kun kaikki mitä en ennen osannut on uutta ja ihmeellistä.
    Hyvää päivän jatkoa, mä meen päikkäreille.

    • Päivi 09/04/2010 klo 18:12 #

      Moro!

      Jos haluat hymyilevän naaman, valitse kaksoispiste ja sulku kiinni: eli näin : ja ) Ja kun ne tunkee peräkkäin, tää WP muodostaa siitä itsestään tuollaisen hymynaaman, eli näin: 🙂

      Surunaama: Sulku toiseen suuntaan eli : ( = 😦

      Sit jos laitat kaksoispiteen : ja ISON D-kirjaimen, siitä tulee vielä isompi nauru. Eli näin 😀

      Puolipilkulla ; ja sululla saat silmää iskevän naaman eli 😉

      • Päivi 09/04/2010 klo 18:14 #

        Kokeile! 🙂 Et saa tätä sekaisin.
        : ja ) = 🙂
        : ja ( = 😦
        : ja D = 😀
        ; ja ) = 😉

  6. Merzi 09/04/2010 klo 23:22 #

    Huomenta, iltaa tai jotain…..heräsin just iltapäivätorkuilta jotka kesti n. 6 tuntia….vuorokausi pikkasen sekaisin, mitäpä tuosta. Mä käytän hymiötä ei virallisessa tekstissä kun kirjallinen ulosanti toisinaan antaa väärän kuvan mitä tarkoitan ja kun toi huumori helposti hieman ivallista niin saattaa saada ilkeämielisen kuvan kirjoittamastani. Kännykssä noi : ja ) ym. vaihtuu automaattisesti kuvaksi tosin nekin löytyy valmiina kuvina mutta tietsikka ei tee sitä automaattisesti itse kirjoitettuna enkä tiedä miten löytyy:( Täytyy tässä ekaks herätä kunnolla ja lukea uudestaan hela hoito jos vaikka löytyy vastaus ja menis jakeluun virkeämpänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: