Olipa kerran…

9 Jou

Mielenkiintoinen kommenttinosto Finnairin blogista. Sosiaalityön parissa toimineena voin vain todeta, että erittäin hyvä näkökulma.

http://blogit.finnair.fi/2010/11/19/yhteista-tulevaisuutta-etsimassa/

Terveiset Finnairin johdolle!

Lentoemäntienne työ on jo nykyisellään ylipalkattua suhteessa koulutukseen ja työn vaativuuteen !!! vertailupohjana mm. itselleni tuttu sosiaalityöntekijän työ jossa pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto ( eli ka. opiskeluaika 4-6 vuotta)
Työlainsäädäntö menee KVYES:n mukaan työaika on 37.5 tuntia viikossa eli kuukaudessa noin 148 h. Vaikka ylitöitä tulisi tehtyä emme saa toipumisvapaita. Kokous- ja koulutus- ja työmatkoille pääsee harvoin ja liikumme yleensä halvimmalla mahdollisella kulkuneuvolla alle 600 km matkat.Emme nuku viiden tähden hotelleissa.

Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ on todella vastuullista sillä joudummehan puutumaan todella yksityiseen eli perheen elämään ja välillä tekemään päätöksiä joilla on suuri vaikustus perheen ja lapsen elämään pitkälle tulevaisuuteen.

TYön sisältö kuitenkin tuntuu mielekkäältä eli suuri osa sopeutuu palkkaan yms. etuihin julkisella sektorilla emmekä lakkoile. Työpäivän aikana kaikki tekevät tiiviisti töitä lakisääteisiä ruoka-kahvitaukoja lukuunottamatta. Lepovuoroja toimsitossa ei jaeta. Vapaapäivän pituus on 24 eikä 36 h.

Lentoemäntienne vaatimukset ja asenne tuntuvat kohtuuttomilta. Myös työtä voi vaihtaa jos se tuntuu liian raskaalta tai olot eivät miellytä. Julkisellakaan sektorilla kuntatyönanataja ei mukaudu työntyöntekijöiden vaatimuksiin niin suuressa määrin kuin mitä Finnair on tehnyt.
Työn ulkoistaminen palkkakustannuksiltaan halvempiin maihin on ajatuksena ihan oikein. Nirppanokka henkilökunnallenne ihan oikein. Kannattaisi myös miettiä todella palkkaa suhteessa koulutukseen ja työn vaativuuteen. Esim. Lennolla Prahaan tarjotaan yksi ateria joten emo työntelee kärryjä parisen kertaa lennon aikana. Tarjoilijatkin raatavat enemmän.
Nim. paljon lentävä akteemikko

Mainokset

Yksi vastaus to “Olipa kerran…”

  1. Leena 11/12/2010 klo 20:35 #

    Oon kieltämättä itsekin hieman ihmetellyt samaa. Onhan se lentoemon työ raskasta – mutta aivan yhtä lailla raskasta on sairaanhoitajien sun muiden työ, eivätkä he ole jatkuvasti vaatimassa lisää etuja (ja heidän palkkansakin taitaa olla huonompi…)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: