Pereen Prinsessa ja kauhun kliimaksi

18 Aug

Olipa kerran Prinsessa Ruus… Eikun Luomanen, joka nukkui eilisen CST-hoidon jälkeistä koomaansa pois parin työhaastattelun välissä.

Yhtäkkiä Prinsessa alkoi nähdä unta, jossa hämähäkki tepasteli hänen otsallaan. Ja kas, kun Prinsessa havahtui unestaan, hän tajusi, ettei se ollutkaan unta. Voi perkelehelvettisaatanajumanskeuta sentään. Se siitä siedätysprosessista. Meni aivan v*tuiksi koko homma.

Hämähämähäkki lähti pikkuisen lujaa kohti vastakkaista seinää ja naapurit saivat osansa tuskan parahduksesta, joka Prinsessan suusta ulvahti. Ensijärkytyksestä selvittyään Prinsessa tarkasti C0-nikaman paikan – check – minkä jälkeen hän metsästi hämpin, sihtasi sitä Glorialla ja tappoi sen brutaalisti – inhimillisyydestä viis!

Ruumiin Prinsessa heitti vessanpönttöön ja varmisti kahdesti iso hätä -kytkintä käyttämällä, että riekaleet päätyivät Näsijärveen asti. Tämänpäiväinen herääminen oli ehdottomasti yksi kauheimmista ever! Miksei voinut olla vain herne patjan alla? Sen pituinen se.
.

6 vastausta to “Pereen Prinsessa ja kauhun kliimaksi”

  1. Leena 18/08/2010 klo 20:46 #

    Mites toi Araknofobia-leffa, ootko nähnyt?😉 Tuli hiljattain teeveestä. Siskoni, varsinainen araknofoobikko, katsoi leffan urheasti, vaikka hiukkasen iljettikin… Mäkin kammosin varsinkin nuorempana hämiksiä enkä tykkää niistä vieläkään. Kauhein hämiskokemus oli varmaan se, kun viime kesänä vedin mökillä päähäni verkolla varustetun hyttyshatun ja sen yläosasta laskeutui naamalleni hämähäkki… :-O

    • Päivi 19/08/2010 klo 01:57 #

      Hyi jumalauta!!! Yökyökyök.😦 Saitsää sen heti rempastua pois vai tuliko paniikkiahdistus ja jäit siihen jumiin?

      • Päivi 19/08/2010 klo 01:57 #

        oon nähny. Mut ei se tehnyt pahaa. Jännä juttu, et välillä yrjöön ja välillä kannan niitä paljain käsin pois kämpästä. Olen outo!

  2. Leena 19/08/2010 klo 18:36 #

    Ei onneks tullu jumitusahdistusta, vaan kiskasin hatun päästä ja yököttelin ja pöllytin hiuksia viitisen minuuttia…😉

    • Päivi 25/08/2010 klo 01:45 #

      Mä oisin mennyt aivan paniikkiin ja jäänyt siihen jumiin. Nykyään katson muuten ampiaisten varalta aina hattuun, juomalasiin, tuolille yms. Kaikkialle, missä voi istua tai astua täälle. Tuottanut kyllä tulosta, koska ei ole pistänyt piiitkään aikaan. Kop kop.

  3. Marja 21/08/2010 klo 02:08 #

    Mua ihan oksetti kun luin sun hämppi juttus Päivi!!
    Kauheinta mitä olla saattaa herätä tuollanen inhottava ötökkä otsalla…
    Mulla ei ollu ihan noin kauheeta tapaamista hämpin kans, mutta ihan tarpeeks kauhea järkyttämään pahanpäiväisesti päivääni.
    Kannoin pestyä puseroani makkariin tarkoituksena taitella se kauniisti kaappiin ja silloin huomasin sen, valtava pitkäkoipinen lukki oli kiinni siinä. Ei ollu kenkää millä lyödä, kädellä ei voinu koskettaa, joten huuto oli ainoa varo toimeni. Mies tulikin rivakasti apuun, mutta lukki oli kadonnut kuin tuhka tuuleen… Alkoi vimmattu etsiminen, sängyn alta, patjojen välistä, lakanat puisteltiin, tyynyt rieskottiin ja lopuksi imuroitiin koko makkari. Mies oli sata varma et lukki oli mennyt imuriin, mut minulla oli vahva tunne, et elossa se ketkale oli – ja niinhän se olikin.
    Yhtä rumana pitkine jalkoineen kiinni, vaaleassa villatakin hihassa!! Ja taas kauhea huuto ja mies oli salamana paikalla, pyydysti lukin ja rusensi sen sormiensa väliin ja heitti osat terassilta alas.
    Puistattaa vieläkin tuo tapaus ja saa katseeni kiertämään pitkin huonetta – josko siellä taas vaanii vastaava rauhan pilaaja…😦

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: