Aivovammoista pari knobbia!

14 Aug

Tänään katson aiheelliseksi postata tästä teemasta. Muutama knobbi, joka kannattaa tietää aivovammoista kenen tahansa.

VAMMAUTUMISMEKANISMI

– Aivovamman saadakseen ei tarvitse olla kallonluut murtuneet. Eli se, ettei pää ole auki ja vuoda verta, ei tarkoita mitään. Yhtä hyvin aivot on voinut kolahtaa luisten rakenteiden sisäpuolella.

AIVOVAMMAN LAATU

– Aivovamma ei ole älyvamma. Eli pään kolauttaneesta tai iskun saaneista ei tule ”tyhmä”, vaikka tiedonprosessointi saattaa olla hitaampaa kuin ennen. Sen sijaan aivovamman saaneesta voi tulla unelias, helposti ärtyvä tai vaikkapa aikaisempaa verkkaisampi liikkuja. Riippuu yksilöstä ja vammasta.

”AIVOTÄRÄHDYS” VAI LIEVÄ VAMMA?

– Aivotärähdystä terminä ei suosita nykyajan diagnooseissa. Nykyään on olemassa hyvin lieviä aivovammoja. Termi tärähdys johtaa siinä mielessä harhaan, että se sisältää oletuksen, jonka mukaan aivot vaativat vaurioituakseen tärähdyksen tai kolahdukset, ja että tärähdyksestä ei jää pysyviä oireita. Sen sijaan iskuista tai kiihtyvyyshidastuvuusvoimalla aivoihin kohdistuneista tapaturmista (kuten niskan retkahduksen myötä) syntyvistä vammoista ei puhuta, ja erittäin lievästäkin vammasta -joskin harvoin – voi jäädä pysyviä oireita.

– Tieteellisissä tutkimuksissa lievä aivovamma on määritelty yli 40 eri tavalla. Hoidollisia ja ennusteellisia tarkoituksia varten arvio vamman vakavuudesta tehdään aina. Mutta tulee muistaa että alkuvaiheessa on kysymys arviosta, joka voi osoittautua vääräksi – suuntaan tai toiseen!

AIVOJEN MAGNEETTIRESONANSSITUTKIMUS

– Tarkimpienkin magneettikuvausten erotuskyky on kuutiomillimetrien suuruusluokassa, ja tällaiseen tilavuuteen mahtuu jo kymmeniä tuhansia hermosoluja. Eli yksittäisten hermosolujen tai hermosolukimppujen vammoja EI voida nähdä kliinisesti, mutta ne OVAT todettavissa neuropsykologisissa testeissa.

MUISTIAUKKO

– Aivovamman jälkeinen muistiaukko (post-traumaattinen amnesia, PTA) ei ole sama asia kuin tajuttomuus. Muistiaukko on terminä hieman harhaanjohtava, sillä se EI tarkoita muistiin osalta täysin pimeäksi jäänyttä aikaa, vaan ajanjaksoa, jolta yhtenäiset jatkuvat muistikuvat puuttuvat. On aika tavallista, että vammautumispaikalta on joku hämärä muistikuva, sitten on täysin pimeää, ja sen jälkeen alkaa jälleen tulla yksittäisiä muistikuvia, kunnes yhtenäisempi tapahtumamuisti palautuu. Tälle muistiaukoksi määritellylle ajalle on tyypillistä usein voimakas väsymys, ehkä ajoittainen lievä sekavuus, ja siis päivittäisen tapahtumamuistin katkonaisuus.

Yleinen väsymys kuuluu lähes kaikkien aivovammojen ensioireisiin. Jos sairaalloinen väsymys pitkittyy paria ensi päivää pitemmäksi, ja erityisesti jos siihen liittyy muistin pätkimistä, kyse voi olla merkittävästä aivovammasta, muttei välttämättä ole.

TOIPUMINEN JA PYSYVÄN HAITAN ARVIO

– Pääosa toipumisesta tapahtuu käytännössä ensimmäisen puolen vuoden aikana tapaturman jälkeen, jollei toipumista hidastavia tekijöitä ole (esim. niskavamma). Jos siis tuossa vaiheessa vammasta on vielä selviä oireita, on varsin mahdollista että ne jäävät pysyviksikin. Kuitenkin vasta vuoden kuluttua vammasta oireita pidetään siinä määrin vakiintuneita, että voidaan harkita esimerkiksi pysyvän haitan arviointia vakuutuskorvaustapauksissa.

VAMMAN PAIKKA

– Aivojen vaurio ei synny sattumanvaraisesti. Aivojen ja kallon rakenteesta johtuen suurimmat venytysvoimat kohdistuvat aivojen pohjaosiin sekä toisaalta alueille, missä on eri tiheyden omaavia kudoksia rinnakkain.

1. Aivojen pohjaosiin kohdistuvat venytysvoimat on helppo ymmärtää, kun huomioidaan että selkäytimen yläosa, ydinjatkos, ja aivorunko ovat tiukasti kiinittyneenä luisten rakenteiden sisälle, eivätkä näin ollen pääse juurikaan liikkumaan äkkipysähdyksessä. Sen sijaan noin 1.5 kg painoinen aivomassa yläpuolella heilahtaa, jolloin suurin venytys kohdistuu juuri ”varren” (= aivorunko) ja ”nuijan” (= isoaivopuoliskot) liitoskohtaan. Aivan samalla tavalla jos vasaran varsi ei iskussa kestä, se todennäköisimmin katkeaa aivan iskuosan tyvestä.

2. Toinen yksinkertainen fysikaalisiin lakeihin perustuva ilmiö on aksonivaurion sijoittuminen eri tiheyden omaavien kudosten raja-alueille. Jos kanamunaa ravistaa kerran, keltuainen ja valkuainen sekoittuvat toisiinsa – eli suurimmat hidastuvuusvoimat kohdistuvat sinne missä erilaisen massan ja tiheyden omaavat kudokset kohtaavat. Niinpä aivojen heilahtaessa aksonivauriot pyrkivät syntymään ennen kaikkea harmaan ja valkean aivoaineen rajalle (eli aivojen kuorikerroksen alle) sekä aivokammioiden ympärille.

Tälläistä tänään.

Aivovammaliitto:
http://www.ollitenovuo.com/75
http://www.aivovammaliitto.fi/aivovammat/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: