Paras ”perintö”, junttijumppaa ja omenahilloaineksia

10 Aug

Ehdottomasti paras lahja, jonka isoäiti voi jättää lapsenlapsilleen, on hurja määrä valokuva-albumeita täynnä muistoja vuosilta n. 1920 – 2008. Kävin tänään kaikki kuvat läpi ja itkin ja nauroin suhteellisen kauan. This IS life! Vanhat ihmiset ovat hirvittävän tyylikkäitä. Miksei kukaan trendimummo pidä muotiblogia suomeksi? Ehkä mä ehdotan tuolle nuorekkaalle varamummolle, joka hengaa muutenkin koneella kaikki päivä kuvia ja videoita editoiden ja blogatenkin jatkossa.🙂

Hassu tunne, kun ymmärsin, että teen omaa elämää dokumentoidessani elämääni blogiin. Aivan kuin edesmennyt mumminikin oli tehnyt, luon ”perintöä”. Toivottavasti minua myöhemmin kuoleva kansa saa samanlaisia tunne-elämyksiä tästä blogista sekä sen kuvista. Olen päättänyt kirjoittaa blogia siihen asti, kunnes en enää terveyden vuoksi pysty. Sittenkin voin sanella ajatukseni jollekin. Vähänkö ois hienoa kirjoittaa viimeiseen hengenvetoon asti koko elämänsä kirjo johonkin ja antaa se lahjaksi jälkipolville, mikäli sellaisia siunaantuu.

Oli tänään ihan paras palaverikin. Pidin sen Jyskin muovipussissa kaatosateessa takapihallani. Kädet suoritti rutiinitoimintoa eli poimi omenoita (omista puista, varamummi tekee niistä hilloa!). Käsien työskennellessä päässä kävi hirvee kuhina. Ajatukset ne vaan surraili. Olen kypsytellyt jo muutaman kk:n pariakin bisnesideaa ja tänään jaoin ne pitkäaikaisen osakastoverini kanssa. Miehen, johon luotan lähes joka sektorilla enemmän kuin itseeni.😉 Muita tällaisia ovat isäni ja rakas puolisoni. Olen aika kranttu näiden luotettujen miesten kanssa, koska pääsääntöisesti suurin osa halua aivan jotain muuta kuin viatonta bisneskaveruutta, ystävyyttä tai lenkkiseuraa. Erästä ystävääni lainaten ”heteromies on aina lopulta MIES isolla M:llä”.

Varmaan pari tuntia tuli tuuskattua osakastoverin kanssa ihan yleisestikin. Käytiin elämää läpi teemalla johtaminen, henkinen kasvu, innovaatiot, onnistumisen kauheus ja kauneus, strateginen johtaminen, henkinen kasvu, pelot, tunnejohtajuus, visiointi. Tultiin siihen tulokseen, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, visioijia/strategionisteja ja käytännön ihmisiä/toteuttajia. Jos ekat alkaa leikkiä jälkimmäistä tai toisin päin, hommat ei toimi. Puhuttiin paljon myös johtajuudesta ja siitä, kuinka niin monet haluaa sille pallille ja ovat valmiit ottamaan mukana tulevan gloorian, mutteivat vastuuta jokapäiväisistä tekemisistään. Tuuskattiin myös sitä, miten johtajan tärkein tehtävä on mahdollistaa muiden organisaatiossa olevien loistaminen ja ylipäänsä osata luoda mahdollisuuksia ja tunnetiloja, jotka saa ihmiset menestymään ja sitä kautta organisaation menestymään.

Olipas antoisaa, kiitos siitä!😀 Nyt hyvää yötä. Niska huutaa halleluujaa viime v-lopun jlk. Vedettiin toisen osakastoverin kanssa yks polttaritehtävä (meidän firma siis tekee myös kaikenmoista elämyksellistä tapahtumaa), jossa meitsi esitti Junttijumppaohjaajaa. Taisin eläytyä rooliini vähän turhan hyvin, ku tuntuu siltä, et ois maratonin juossut! Ohessa pari kuvaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: