Tikku jalkapohjassa ja elämästä paskaniskan kanssa :D

28 Kes

Löytyi yksi juttu, mikä ehdottomasti vaatii kumppanin tai kaverin avuksi. Tikun poisto jalkapohjasta! Vaikka oonkin yliliikkuva ja saan jalan nostettua vaikka kaulan taakse, en viitsi tehdä sitten, etten mene sijoiltaan. Ei muuta kuin Emla-paikallispuudutetta kehiin ja kynsisakset ja pinsetit ronkkimistyöhön. This is löööööv…. 😉

Huomenna on niskalepopäivä. Onneksi niskan lepo ei tarkoita enää samaa kuin hermoston lepo. Eli vaikka niskaa täytyy lepuuttaa joko makuultaan, kävelyä välttäen tai muita extratoimenpiteitä tehden, niin hermosto kestää tekemisen kuten työt, ajattelen ja elämisen. Ennen niska ja hermosto kulki rinnakkain, ja jos niska fyysisesti väsähti, oli pakko nollata myös hermosto ja aivokoppa. Väsytti vaan niin paljon, ettei ees silmiä jaksanut pitää auki.

Juhannukseen palatakseni en käsitä, mistä sain päähäni alkaa korjata noita tuoleta ja lipastoja. En ollut tehnyt tuota enää vuosiin ennen onnettomuuttakaan. Mutta kummasti sitä pysyi kädessä työkalut eikä tekniikatkaan ole mihinkään kadonneet. Iskä on opettanut pikkutyttönä kaiken mahdollisen remppaamisen ja korjaamisen, ja siitä lähdetään, että kaikki korjataan mitä voidaan, eikä hyvää tavaraa heitetä roskiin, eikä aina osteta vaan uutta helposti tilalle. Niinpä virtapiuhoissa on aina ylimääräisiä juotoksia ja sähköteippiä, kunnes joku päivä sekään ei enää riitä. 😉 Samoin kiikkuvat pöydänjalat korjataan huopapaloilla. Revenneet kankaat, saumaukset ja lohjenneet materiaalit paikataan, kitataan, liimataan tai mikä nyt parhaiten sopiikaan.

Periaatteessa kaikkia hommia niin kotona sisällä kuin ulkona voi tehdä, kunhan muistaa hyvät työasennot ja jättää typerimmät sooloilut tervevartaloisille. Ylipäänsä tärkeintä on asennonhallinta (kts. kuva), niin voi tehdä melkein mitä vaan semi-HC:täkin. Mun raja menee puiden pilkkomisessa (kokeilin tätä tyhmänrohkeana kerran = big nou nou) ja yli 10 -kiloisten tai pitkää (käsien) vipuvartta tarvitsevien juttujen nostamisessa ja jatkuu aina verhojen ripustamiseen, kiikarointiin taivalle ja kovalle melulle altistumiseen. Myös kinkat, loikat ja konkat sekä kaikki repäisyt, riuhtaisut ja rujoilut ylipäänsä on nyt ohi. Mutta eipä tuo nyt haittaa. Sit tehdään jotain muuta, aina löytyy vaihtoehtoja. Monet on elänyt koko elämänsä ilman loikkimista tai repäiseviä liikkeitä, vaikka ovat olleet terveitäkin. 🙂

Painavat jutut tehdään nykyään vasemmalla kropan puolella, koska oikea puoli on ja pysyy heikompana. Vasen puoli on metallia, oikea lasia. Täytyy siis opetella työntään kuulaa ja heittään keihästäkin vasurilla. Ja siinä missä muut istuu ja roikottaa päätä etukenossa yläniskasta, mun tekniikkana on tehdä homma seisoalteen ja lantiosta kumartaen. Ja silloin kun pitää painaa hartialla, joudun hakemaan voiman koko ylävartalosta, enkä ainoastaan käsien kohdalta. Eli esimerkiksi hioessa ja höylätessä täytyy mennä ikään kuin siihen ”työn päälle”, jotta saa riittävästi voimaa kehiin koko hartiarenkaan lihaksista. Ja samoin istumisen kanssa pitää olla tosi tarkka. Aina muistettava istua pehmeällä ja suorassa. Ja maalatessa ei voi kuikkia pää kenollaan esimerkiksi tuolin pohjaan, vaan tuoli täytyy kiepsahtaa toisin päin ihan suosiolla.

Aika paljon on juttuja, joita ei edelleenkään meinaa muistaa tehdä uusin metodein, mut fyssari onneksi lohduttaa, että häneltä on mennyt 30 vuotta oppiessa, eikä osaa/jaksa vieläkään tunnistaa omia rajojaan. Lohdullista! Ja sit kun tekee tietoisesti väärin, sitä tietää kärsivänsä myöhemmin ja ottaa hyväksyvästi rangaistuksensa vastaan. Tää on se ”tyhmyydestä sakotetaan” -episodi! Niinkuin nyt nää juhannuksenaikaiset hiomiset ja maalailut. Rangaistus tulee, se on varmaa, mutta ei se mitään, kun puuhastelu oli sen arvoista. Turhasta ei kannata ajaa itseään paskaan kuntoon, on mun metodi. Eli silloin, kun tekeminen on sen huonomman olon arvoinen, silloin valitsen tekemisen.

Moni voi ajatella, että on varmaan tosi kurjaa jatkuvasti arvottaa asioita ja pistää kaikki tärkeysjanalle (terveys vastaan muut), mutta ei sitä passaa surutella ollenkaan. Se on vaan tilannetekijä, jolle ei voi mitään. Jos sitä vasta an koko ajan tappelee, sitten se alkaa vaivata ihan oikeasti, muuten ei. Toki fälillä vituttaa tai tulee sellainen haikea mieli, kun muut voi tehdä jotain sellaista, mitä itsekin ennen pystyi tekemään, mut siiktä täytyy vaan osata päästää irti. Aina täytyy muistaa, että kun yks ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Toinen hyvä tekniikka on ajatella, että ”voisi sitä olla paljon rajoittavampikin juttu”. Ja kolmanneksi, voihan sitä palata lähtökohtiin 2 vuoden taakse. Aiemmin ei voinut tehdä MITÄÄN mutta nyt on ”vain jotain” juttuja, joita ei voi tehdä ollenkaan tai jos tekee, tulee rankaisu.

Enemmän hankaluutta aiheuttaisi kenties aivan järjetön ylipaino, diabetes tai nivelreuma – veikkaan. Eihän sairauksia ja vammoja voi suoraan verrata, koska kokemus elämänlaadun heikkenemisestä muodostuu jokaiselle oman subjektiivisen vinkkelinsä läpi. Mä yritän ajatella, että olen varsinainen Onnenpäivi, koska mulla on ”vaan” tämä niskaongelma. Ei ois paljon enempää revähtää, niin istuisin pyörätuolissa tai maakaisin haudassa. Peruspositiivisuudella pääsee pitkälle mun tapauksessa.

Advertisements

2 vastausta to “Tikku jalkapohjassa ja elämästä paskaniskan kanssa :D”

  1. eMMä 28/06/2010 klo 07:29 #

    Hyvää asennetta ja piristävää tekstiä lukea näin maanantaiaamuna. 🙂

    • Päivi 28/06/2010 klo 16:35 #

      Joo, maanantai on hyvä päivä olla positiivinen! Saanut levätä kunnolla juhannuksen ajan janyt jaksaa taas. Olipas sulla Emmä hienmoja kuvia eläimistä uudessa blogissas! Ja ihanan pirtsakan vihreä lookki! Ei kuitenkaan sattunut silmiin väri! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: