Masennuksen tunnistaminen ja hoito

26 Jun

Masennus on ollut yksi 2000-luvun muotidiagnooseista. Jopa silloin, kun ihminen ei ole masentunut, vaan pelkästään surullinen, huolestunut tai hädissään, masennusdiagnoosia kaupataan varsin hanakasti. Masennuksella ja tilapäisellä surun, avuttomuuden, pelon tai ahdistuksen tunteella on kuitenkin suuri ero. Masennus on sairaus, kun tunteet ja niiden voimakas kokeminen ovat puolestaan luonnollinen osa hyvinvoivan ihmisen tavallista elämää. Siitäkin huolimatta, että yhä useampi saa yhä helpommin ja useammin masennusdiagnoosin, masennukseen sairastuneiden määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt räjähdyksenomaisesti viime vuosina. Sen sijaan masennuksesta on alettua keskustella enemmän ja rohkeammin.

Mistä on kyse?

Teema putkahti mieleeni luettuani Suomen Kuvalehdestä artikkelin masennuksesta. Artikkelin asiantuntijana toimi tutkija Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitoksen (nykyisin THL, joka syntyi, kun Stakes ja KTL yhdistettiin 1.1.2009) mielenterveyden ja alkoholintutkimuksen laitokselta. Lönnqvistin mukaan depressio ilmiönä on ollut olemassa yhtä kauan kuin mitä ihmiset ovat pallolla tallustelleet. Hänen mukaansa masennuksessa on kyse yleisinhimillisestä reaktiosta, jonka tyypillisesti aiheuttavat erilaiset vastoinkäymiset kuten vaikeat surut ja menetykset. Joillain ihmisillä tämä hetkellinen tunnereaktio muuttuu helpommin syystä tai toisesta pysyväksi tilaksi. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että syy saattaisi löytyä geenitasolta, vaikka on nimettävissä myös lukuisia muita tekijöitä.

Ketkä masentuvat?

Suomalaisista joka viides kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä masennusjakson, ja noin viisi prosenttia suomalaisista kärsii vakavasta masennuksesta. Naisilla luku on noin kahdeksan prosenttia ja miehillä viisi. Masennuksen yleisyydestä kertoo se, että lähes jokainen meistä tuntee tai tietää ihmisen, joka on ollut tai on edelleen masennuspotilas. Tietyllä tavalla masennus on siis lähes jokaiselle tuttu, mutta silti niin kovin tuntematon.

Miten masennus ja työkyvyttömyys liittyvät yhteen?

Masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on lisääntynyt, koska masentunut ei pärjää nykyajan tehokkuutta ja suoriutumista korostavassa työelämässä. Suoraan sanottuna, puolikuntoisille ei ole tilaa tuloskeskeisissä organisaatioissa, Kuten Maria Vuorilehto, joka on väitellyt masennuksesta tohtoriksi, totesi SK:n artikkelissa: ”Masentuneena tehdään poikkeuksetta huonompaa tulosta myös työelämässä”.

Vaikken olekaan sairastunut masennukseen, niin veikkaan, että olisin saanut monet potkut mistä tahansa muualta paitsi omistamastani yrityksestä tämän niskavamman takia. Se oli jo riittävän rankkaa, että pidin itse itseäni luuserina, saatika että joku toinen olisi määritellyt minut hyödyttömäksi, tehottomaksi tai jopa turhaksi. Se, jos mikä, olisi ollut omiaan lisäämään masentumisen riskiä.

Mitä masennus maksaa yhteiskunnalle?

Minusta tuntuu kauhealta puhua masennuksesta tästä ns. kustannusnäkökulmasta, mutta kyllä asiaa pitää osata käsitellä myös siitä lähtökohdasta. On sanomattakin selvää, että masentuminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Masennusdiagnoosin saaneet nimittäin siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle muita työkyvyttömyyseläkeiläisiä varmemmin, keskimäärin 52-vuotiaana. Mielenterveyden häiriöistä johtuvia eläkkeitä alkaa eniten 58-64-vuotiailla asiantuntija-ammateissa toimivilla naisilla, ja valtaosa näistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu nimenomaan masennuksesta. Kaiken kaikkiaan mielenterveyshäiriöt ja aivosairaudet aiheuttavat yli kolmanneksen kaikista terveysmenoista Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön luotsaaman ja varsin onnistuneeksi koetun MASTO-hankkeen tarkoituksena ollut tukea työssä jaksamista sekä työhön paluuta masennuksen yhteydessä.  Edelleen puolet masennuspotilaista jää kokonaan hoitamatta, vaikka masennuksesta voisi toipua täydellisesti oikean kuntoutuksen avulla.

Miten masennusta hoidetaan?

Toisin kuin yleisesti uskotaan, masennuslääkkeet pelkästään eivät paranna sairautta, koska ne eivät poista syytä, joka masennuksen on laukaissut tai sitä edes auttanut. Eniten apua lääkkeistä on sekä keskivaikeassa että vaikeassa masennuksessa, lievää sen sijaan voitaisiin hoitaa onnistuneesti jopa pelkällä terapialla. Lönnqvistin arvion mukaan noin 20 %:a masennuksesta kärsivistä saa hyvää hoitoa, noin 30 prosenttia ”jotain” hoitoa ja loput jää hoitamatta. Myös alueelliset erot ovat suuria.

Miksi masennusta ei tunnisteta?

Mielestäni on hirvittävän epäreilua ja ristiriitaista, että monet terveet saavat niin sanotusti ”turhaan” masennusdiagnoosin ja samaan aikaan yli puolet oikeasti masennusta sairastavista eivät saa mitään hoitoa. Merkittävimpänä esteenä masennuksen tehokkaalle hoidolle pidetään masennuksen heikkoa tunnistamista. Suurin osa potilaista nimittäin hakeutuu yleislääkärin tai työterveyshuollon yleislääkärin pakeille, eikä yleislääkäreillä ole välttämättä aikaa tai erityisosaamista tunnistaa masennuspotilasta, joka sitä paitsi tulee vastaanotolle yleensä ”muista syistä” tiedostamatta itsekään, että hän voisi olla masentunut.

Miksi masennus voi ilmetä ylisuorittamisena?

Oman hankaluutensa tunnistettavuuteen tuo se, että masennus voi ilmetä monilla muillakin tavoilla kuin sinä perinteisenä ja totuttuna alakulona, epätoivona, toivottomuutena, väsymyksenä tai ilottomuutena. Itse asiassa moni masentunut käyttäytyy yliaktiivisesti (ns. hypomania) suorittaen elämäänsä kuin viimeistä päivää. Tämä taas johtuu siitä, että pelkää kohtaavansa omat negatiiviset tunteet (ja oman masentuneisuutensa), mikäli lopettaa jatkuvan touhuamisen ja pysähtyy todella kuuntelemaan sisimpänsä ääntä. Esimerkiksi huomattavan monen yksinäisen (ei syrjäytyneen!) henkilön yliaktiivisuuden taustalla on pelko siitä, että elämä romahtaa kokonaan, kun päästää omat surulliset ajatukset ja tunteet pintaan. Siksi touhuamista ei voi lopettaa hetkeksikään.

Tiedän erittäin hyvin, millaista tuollainen elämä on. Olenhan itsekin yrittänyt hukuttaa surut, murheet ja pelkoni 24/7 suorittamiseen ja elämässä ”juoksemiseen”. Eipä auttanut. Paha olo oli ja pysyi, eikä se lähtenyt kuin tunnistamalla tilanne ja ottamalla se aktiiviseen käsittelyyn. Edelleen mietin, että milloinkohan olisin oikeasti sairastanut masennukseen tai burn-outiin, jollei olisi tullut tätä pakollista pysämistä 2008? Turha sitä on miettiä enää, tiedän, mutta välillä on hauskaa luoda menneisyydestään vaihtoehtoisia skenaarioita.

Masentunut vai ei – Mistä sen tietää?

Vaikkei masennuksen tunnistaminen ja myöntäminen olekaan helppoa, masennuksesta puhumista tai siihen liittyvän tiedon hankkimista ei kannata missään nimessä vähätellä. Masennuksen tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan päinvastoin. Masentuneen, kuten myös hänen läheistensä kannattaa opiskella aihetta. Kun tietää, mistä on kyse, pystyy luomaan parempi selviytymisstrategioita.

Masennuksen merkkejä – Tunnistatko itsessäsi tai läheisessäsi?

  • Alakuloisuus ja negatiivisuus, joka ei hellitä tai lisääntyy?
  • Ärtyisyys ja pahantuulisuus, joka vain jatkuu ja jatkuu?
  • Nautittomuus eli ”mikään ei tunnu miltään”
  • Pakonomainen tarve tehdä jotain. Ei osaa olla tekemättä mitään.
  • Univaikeudet kuten ongelmat nukahtamisessa ja heräilyt keskellä yötä?
  • Ilottumuus, ”elämästä on kadonneet värit”
  • Itkuisuus ja/tai muistivaikeudet (Toisinaan tai pysyvästi)
  • Harmittaa aina vaan ihan ilman mitään syytä
  • Ruokahalun tai seksuaalisen käyttäytymisen muutokset (suuntaan tai toiseen)
  • Rasituksen sietokyvyn lasku

Muista, että masennuksen tunnistaminen ei ole helppo itselleen, eikä läheisille. Kuitenkin aina, jos on pienikin ajatus siihen sunutaan, että ongelmana voisi olla masentuminen, asiasta kannattaa ja pitää puhua. Ongelman märehtiminen yksin vain suurentaa jo olemassa olevia negatiivisia tuntemuksia ja johtaa todennäköisesti yhä syvempään suohon. Älä jää yksin surun, epätoivon, pelon, ahdistuksen tai kuoleman ajatustesi kanssa! Masennukseen sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Se on sairaus siinä missä muutkin, ja hoidettavissa oikealla kuntoutuksella jopa täysin oireettomaksi. Toimi!

Kirjallisuutta:

Tässä muutamia kursseilla/muuten vaan lukemiani teoksia aiheeseen liittyen:

Karila & Kokko: Krooninen masennus

Tontti: Monimielinen masennus – Arjen reseptejä elämäntaudin hoitoon.

Turunen: Nuori ja masennus.

Siltala: Nainen ja masennus.

Gustavson: Masennus

(Lähteet: Linkkeinä tekstissä)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: