Voiko rakkautta rationalisoida?

2 Jun

Onnea on olla jonkun kanssa tasavertaisessa parisuhteessa, jossa molemmat ovat tyytyväisiä. Epäonnea on seurata vierestä, kuinka niin monet tuoreet liitot hajoavat käsiin tai kuinka niin paljon niin ihania ihmisiä kokee yksinäisyyttä ja alakuloa – syystä tai toisesta.

Tähän rakkausteemaan sopien aloitan neliosaisen juttusarjan, jonka olen kirjoittanut ainakin vuosi sitten. Tämän piti mennä erääseen akkainkotkotuslehteen, mutta nyt ollaan sydämen asialla, joten julkaisenkin sen täällä omassa blogissa.Pistähän Big tulemaan kuvitusta, josta oli puhe.😉

VOIKO RAKKAUTTA RATIONALISOIDA?

Exät SWOT-analyysissa – OSA I

Sanotaan, että ruotimalla rationaalisesti aikaisempia ihmissuhteitaan oppii itsestään jotain uutta. Taloustieteilijä kun olen, niin päätin laittaa exäni SWOT-analyysiin ja katsoa, mihin se johtaisi. Lopputuloksena syntyi neljä hyvin erilaista ja ihanaa rakkaustarinaa sekä kasa uusia ideoida ja ajatuksia kirjoitettavaksi tähän blogiin.

Erikoinen ensirakkaus – Räppiä, hoppia ja hammasrautoja

Minä 13, mies 14

”Suhteen” kesto: 1 vuosi

Sanotaan, että ensirakkaus ei voi kestää läpi elämän. Tästä tuli totta minunkin kohdallani, vaikka pitkään olin varma, että menisin naimisiin ensi-ihastukseni kanssa. Kuinka sydäntä pakahduttavalta tuntui hullaantua niin täysin, kuin minä Ossiin. Tai oikeastaan olin rakastunut hänen kaveriinsa Toniin, joka oli Ossia paljon komeampi ja suositumpi. Tonia kuitenkin viehätti isorintaiset korkokenkäkeikistelijablondit, joten minulla hongankolistaja-laudalla ollut häneen mitään mahdollisuuksia.

Tuohon aikaan, 1990-luvun lopun Lahdessa, me teinit hengasimme perjantaisin Joutjärven nuorisoseuran talolla. Illan kliimaksi oli viimeiset hitaat, jolloin joku saattoi salin hämäryydessä eksyä tanssittamaan meitä tissittömiäkin. Tästä arasta nojailusta tanssilattialla minunkin suhteeni Ossiin sai lopulta alkunsa.

Unelmieni prinssi rohkea

Vaikkei Ossi ollut klassisen komea, hän oli persoonallisen näköinen, hyvässä kunnossa ja aina yhtä sporttinen. Ja mikä parasta, Ossi vannoi meidän vähemmän kurvikkaiden tennarityttöjen nimeen. Tutustuttuani Ossiin paremmin rakastuin päätä pahkaa hänen luonteeseensa ja erikoiseen elämäntyyliinsä. Ossi oli itsepuolustuslajeja harrastava lökäpöksy. Siinä missä keskivertolahtikundilla oli huoneen seinä vuorattu mäkihyppymitaleilla ja Baywatchin Pamelan kuvilla, Ossin hylyllä notkui rivistö heittotähtiä ja stilettejä. Niillä hän saattoi harjoitella tuntikausia päivittäin, ja minä istuin tietnekin sängyn laidalla ninjaani ihaillen. Ossi oli minun suojelijani, Prinssi Rohkea. Hänen kanssaan olin turvassa maailman pahuudelta.

Opettavaisia hiekkalaatikkoleikkejä

Suhteemme ei loppunut siihen, mihin se hyvin olisi voinut päättyä eli jäätyäni hammasraudoistani kiinni Ossin kieleen. Loppumme oli traagisempi. Paljon, paljon traagisempi. Minun hankkiessani naimalupaa rippileirillä kaverini kertoivat Ossin pussailleen parasta ystävääni. Ja minä hölmö olin sinisilmäisesti uskonut siihen, että Ossin seurassa kukaan ei satuttaisi minua. Ei etenkään prinssin itse. Erityisen katkera olin tästä siksi, että paras ystäväni seurusteli tuolloin Tonin, Ossin kaverin, kanssa. Ja kyllä, bestikselläni olivat valtavat hinkit, enkelitukka ja jalassaan yleensä 10-senttiset piikkarit.

Olimme Ossin kanssa lapsia tuon ”suhteen” aikaan. Parisuhteeni Ossin kanssa, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, oli yksi etappi matkalla tytöstä naiseksi. Ensirakkaudessa on aina jotain erityistä ja mieleenpainuvaa. Minun tapauksessani se oli tunne petetyksi tulemisesta. Onneksi aika kultaa muistot ja näin aikuisena olen monesti naureskellut, kuinka typerästi Ossi teki, kun lemppasi tytön juuri rippijuhlien kynnyksellä. Olihan minulla vihdoin lupa tehdä muutakin kuin pussailla häntä arasti poskelle.

Vaikka en tuolloin saanutkaan prinssiäni, näin 15 vuoden jälkeen minulla on hauska Facebook-kaveri, jonka kanssa tulee toisinaan muutama sana vaihdettua.

Seuraava osa:

Boheemi renttu ja nännirenkaat

3 vastausta to “Voiko rakkautta rationalisoida?”

  1. Leena 02/06/2010 klo 22:48 #

    Kyllä sitä varmaan voi rationalisoida, siis rakkautta. Ainakin sitten, kun se on ohi ja rakkaudenkohteeseen on saanut etäisyyttä😉 ”Illan kliimaksi oli viimeiset hitaat, jolloin joku saattoi salin hämäryydessä eksyä tanssittamaan meitä tissittömiäkin.” — Hahaa! Mä kuuluin kans tähän ryhmään😀

Trackbacks/Pingbacks

  1. Voiko rakkautta rationalisoida – OSA II: Boheemi renttu « Life and Leben - 04/06/2010

    […] joitain päiviä sitten neliosaisen Voiko rakkautta rationalisoida -juttusarjani ykkösosalla Räppiä, hoppia ja hammasrautoja. Nyt matka jatkuu! Tässä osassa puhuu teinityttö, ei enää mikään lapsi. Josset ehtinyt lukea […]

  2. Säästöliekillä? « Life and Leben - 04/06/2010

    […] https://lifeandleben.wordpress.com/2010/06/02/voiko-rakkautta-rationalisoida/ […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: