Unohtamisen vaikeus ja ihanuus

24 Huh

Ihmiselle on luotu unohtamisen taito, jotta muistimme ei ylikuormittuisi. Unohtaminen tai asioiden tarkoituksellinen mielestä pois painaminen ovat myös henkisen tasapainon säilyttämisen välineitä. Unohtaminen suojaa mielenterveyttä, koska meidän ei ole pakko miettiä kaikkia elämämme aikana tapahtuneita negatiivisia asioita.

Jotta voi unohtaa. pitää ensin olla jotain unohdettavaa. Usein puhutaan muistijäljestä. Sellaista on vaikea painaa pois tietoisuudesta, jonka olemassaolosta ei ole edes tiennyt. Unohtaminen onnistuu helpommin, jos ikävä asia on käsitelty loppuun, ja ihminen on saavuttanut. mielenrauhan tämän asian suhteen.

Toisinaan unohtaminen toimii myös henkisen hyvinvoinnin löytämistä vastaan. Näin on silloin, kun unohdamme asioita, joita ei pitäisi painaa taka-alalle. Usein kyse on ikävistä jutuista. Ajattelemme, että se mitä ei mieti aktiivisesti, se ei voi enää satuttaa. Mutta ihmismieli on tämänkin suhteen melko arvaamaton. Usein tietoisesti mielestä pois painamamme mutta vielä käsittelemättömät ja keskeneräiset asiat vaivaavat edelleen jossain mielen syövereissä. Moni kuvailee tätä ilmaisuin ”on tyhmä olo”, ”joku vaivaa, mutten tiedä mikä” tai ”en osaa selittää, mikä mulla on”.

Unohtamisteoriat

Unohtamista on vaikea tutkia, koska liikutaan alueella, jossa tutkitaan asiaa, mitä ei enää ole olemassa. Silti on pystytty esittämään useampi teoria, jotka selittävät unohtamisen mekanismia. Kun tuntee nämä teoriat, pystyy sekä parantamaan asioiden mielessä pysymistä että toisaalta käyttämään unohtamisen taitoa henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.

Häipymisteoria

Häipymisteorian mukaan asiat häipyvät muistista vanhetessaan. Teoria on yksinkertaisuudessaan suosittu, mutta kriitikot muistuttavat, että asioita ei unohda niiden ikäjärjestyksessä. Näin ollen täytyy olettaa, että jotkin asiat tekevät vahvemman muistijäljet kuin toiset. Häipymisteoria ei myöskään selitä, mitä tapahtuu tiedon mieleen painamisen ja sen unohtamisen välillä. Ongelman pohtiminen on synnyttänyt toisen teorian, ehkäistymis- eli interferenssiteorian.

Interferenssiteoria

Interferenssiteorian mukaan unohtaminen johtuu siitä, että eri muistisisällöt häiritsevät toisiaan ja mieleen palauttaminen epäonnistuu. Mieleen palauttamisen ongelma ei kuitenkaan ole sama asia, kuin täydellinen unohtaminen. Ehkäistymistä on kahta tyyppiä. Taaksepäin suuntautuvassa (retroaktiivisessa) ehkäistymisessä uudet asiat ”pyyhkivät” vanhaa tietoa pois. Esimerkiksi puhelu kaverin kanssa kesken tärkeän suunnittelupalaverin voi kadottaa muistista vasta opitut asiat, ja suunnittelu on aloitettava alusta.

Proaktiivisessa eli eteenpäin suuntautuvassa ehkäistymisessä tapahtuu päinvastoin. Esimerkiksi sairastuessaan vakavasti ei yleensä muista turhista keskusteluista, kuten vaikka kaverin kanssa juoruilusta mitään, koska päässä pyörivät sairasasiat häiritsevät uusien mieleen painamista.

Torjuntateoria

Torjuntateorian taas kehitti psykoanalyyttisen psykologian perustaja Sigmund Freud. Sen mukaan ikävät asiat unohtuvat helpommin kuin muut. Torjuntateorian mukaan kyse ei kuitenkaan ole todellisesta unohtamisesta, vaan epämiellyttäviksi koetut asiat jäävät alitajuntaan vaikuttamaan persoonan kehitykseen. Psykoterapian tehtävänä on nostaa näitä torjuttuja muistoja tietoisuuteen, jotta ne voidaan kohdata ja käsitellä.

Osa ihmisistä ei halua unohtaa asioita ja tapahtumia, jotka satuttavat heitä. Tämä saattaa tehdä elämästä hankalaa. Sitä kantaa harteillaan kaiken ihmisiän aikana kertyvän paskalastin ja lopulta rusentuu taakan alle. Miksi osa ihmisistä hautoo, atvoo ja vetkuttaa asioita, ja osa taas kykenee unohtamaan propelliin osuneen liurun niin helposti? Onko stten jotenkin huono tunteidenkäsittelijä, jos kykynee unohtamaan negatiivisuudet nopeasti? Vai onko kyse nimenomaan päinvastaisesta asiasta? Niin, en tiedä. Saa esittää näkemyksiä.

5 vastausta to “Unohtamisen vaikeus ja ihanuus”

  1. Tellus 24/04/2010 klo 13:21 #

    Moi

    Tämä on ”lempiaiheitani”, näistä asiosta voisin keskustella viikkotolkulla myös siksi että jos joku myös kovia ja epäoikeudenmukaisuutta kokenut jaksaisi keskustella tästä aiheesta olisi se sinällään terapiaa, nämä ovat rankkoja ja vaikeita asioita, itse en pysty unohtamaan huonoja asioita varsinkin jos ne ovat olleet epäoikeudenmukaisia koska sisäinen oikeudenmukaisuus ei anna minulle armoa mutta valitettavasti niitä ei voi korjata, maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta jolle en mahda mitään vaikka se on osunut omalle kohdalle, sen tiedostaminen saa vihaiseksi ja kieltämättä en minä ainakaan voi niitä unohtaa mutta voi niiden kanssa elää.
    Niille ei saisi antaa voimaa koska se pilaa omaa hyvää positiivista luonnetta mutta en minä ainakaan niistä eroon pääse, toki elämässä on myös tapahtunut ja tapahtuu paljon positiivista josta voi iloita joten ei niihin pidä takertua tai ainakin koittaa olla takertumatta, opettaahan ne elämää ja niistä selviäminen ainakin jossain määrin on saavutus tosin silloin ihmiille joille ei ole tapahtunut isoja ”tragedioita” ei ehkä oikein ymmärrä minua joka nyt ei tietenkään ole heidän vikansa.
    Jotkut ihmiset kokee enemmän elämässä kun toiset joilla tasainen” normielämä”, kuten aiemmin sanoin otan kokemukset elämän rikkautena vaikka jotkut kieltämättä olis voinu jäädä kokemattakin, maailma tarvitsee erillaisia ihmisiä joilla on erillaisia katsontakantoja elämään,usein myös kokemusten kautta tulleita, siten maailma kehittyy, täsät menenkin sitten mielenkiintoiseen uuten juttuun johon ”konferenssiin” ajattelin osallistua, se on nimeltään: Huma Design seminaari alustavasti 12.6 Hki:ssä, tämä on aika uusi juttu minulle mutta siinä perustellaan elämää nimenomaan sillä että maailma rakentuu ja kehittyy siksi että meillä on erillaisia ihmisiä ja meidän olamassaololla on tarkoitus sekä kokemillamme asioilla,fiksut ihmiset tekevät uusia ratkaisuja ja kykenevät käyttämään kokemaansa hyvää ja huonoa tulevaisuudessa myös eduksi koska se rakentaa ja kehittää tätä Tellusta, tämä on pelkkää alustavaa analyysia mutta aion ottaa asiasta lisää selvää, kyseessähän voi olla myös markkinavoimien keksintö mutta siltikin.

    • Päivi 24/04/2010 klo 14:07 #

      Moikka Tellus!

      Vastaan sinulle nopsaan, että tervetuloa mestoille ja palaan itse aiheeseen ajatuksen kanssa ensi viikolla. siinä olet oikeassa, asiassa todella on miettimistä vaikka milleniumin ajalle! 🙂 Olen itse samantyyppinen ihminen, etten hirveen kauaa jää vetkuttamaan menneitä, mikäli portti löytyy eteenpäin juurikin sen kautta, että oppii elämään kokemustensa kanssa. Yleensä se on löytynyt, ja siksi laitan mieluummin energiani mahdollisuuksiin edessä.

      Toki jotkut asiat satuttaa ja muistaa vielä pitkään, mutta se on eri asia, kuin jäädä niihin jumiin tai roikkumaan. Ehkä pitäisi puhua kyvystä antaa itselleen anteeksi, että vain erehtyväinen ihminen, eikä koskaan voi saada täydellistä elämää? Tylsäähän se olisikin, ja mitä siitä oppisi, että asiat menee aina omien toiveiden mukaan. Kun on sisäinen vahvuus siitä omasta jutusta, kykenee ottamaan uskomattoman paljon kritiikkiä ja suoranaista paskaakin vastaan. Ei aina tarvitse sitä muiden antamaa takaporttia tai olkapäätä henkiseksi tueksi, ns. vapauttamaan ja vapahtamaan. (Apua, kuulostipa jeesustelulta;)

      Täytyypä kurkata tuonne Huma Design-sivujen syövereihin. Toki markkinavoimilla voi olla osuutensa, mutta se ei onneksi tarkoita sitä, ettei sisällöstä saisi irti mitään. Niitä voimia todella tarvitaan. Tutkaillaan ja palaillaan! Kiva kun rohkaistuit kirjoittelemaan

      Aurinkoista viikonloppua!
      – Päivi

  2. eMMä 25/04/2010 klo 21:41 #

    Aihetta kerrassaan!

    Ikääntyvistä ihmisistä olen huomannut, että katkeroituneet kelaavat aina uudestaan samoja vanhoja kokemiansa ”vääryyksiä”(osa ihan todellisia, jotkut vain kolauksia egossa).
    Iloisena elämäänsä muistelevat ovat osanneet ohittaa ja jättää taakseen rankkojakin kokemuksia. Luulen, että sama toimii kaiken ikäisillä. Miellessä vellovat murheet kannattaa käsitellä ja muistaa, jos ne vielä tulee kummittelemaan, että nämähän on selvitetty= ollutta ja mennyttä. Näin helppoa 😉 Toista käytännössa!

    • Päivi 26/04/2010 klo 16:59 #

      Voiskohan tuo jotenkin johtua siitä, että kun ikääntyy, niin uusia kokemuksia tulee suhteessa yhä vähemmän ja näin ollen vanhoilla kokemuksilla on suhteessa suurempi painoarvo pään sisällä?

      Ja kai toisaalta siinä on kyseessä sellainen kehä, että mitä enemmän jotain asiaa on tottunut vitkuttamaan, sitä enemmän se alkaa näkyä ja vaivata kaikkialla. Verrata voisi vaikkapa näihin: Kun riittävään monta kertaa on ajanut autolla kolarin, sitä miettii joka kerta matkalle lähtiessään, että tänään varmaan rysähtää, kuten aina. Sellainen itseään toteuttava ennuste tavallaan? Ja sama toimii myös positiivisten asioiden suhteen. Kun on tottunut siihen, että asiat järjestyy ja ne on saatu ennenkin käsiteltyä, sitä uskoo siihen myös jatkossa puoliautomaattisesti. 🙂 Mutta pointtinani on, miten sen oman suhtautumistavan saisi parhaiten muutettua?

      • eMMä 26/04/2010 klo 20:45 #

        Omat hankaluutensa luonteella ja opitulla asenteella. Poisoppiminen on työlästä.
        Jatkuvasti joudun tekemään valintoja katkeroitumisen ja siitä ylipääsemisen väliltä. Vaikka ihailenkin monia ikääntyneitä, kuitenkin…
        Huimalta tuntuu näin keski-ikäisen vinkkelistä, kun huomaa että nuorempi polvi aina petraa kehityksessä eteenpäin 🙂 Hienoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: