Mallintyöstä – Elämäni henkarina, Osa I

12 Huh

Olen työskennellyt ammattimallina yli 10 vuotta. Suomessa on vain kourallinen ns. ”oikeita”, pitkän linjan mallitoimistoja, joissa kaikissa on tarjolla suhteellisen samantyyppisiä keikkoja sekä saman suuruiset mallipalkkiot. Palkkiot sinänsä eivät ole mikään liikesalaisuus, mutta en minä niistä jaksa huudella. Malliduuni Suomessa ei ole mitenkään erityisen korkeapaikkaista verrattuna vaikkapa Saksan mallien tulotasoon. Korvaus riippuu siitä, minkä tyyppinen keikka on kyseessä, kauanko kuvaukset kestävät ja kuinka laajaan levitykseen aineisto menee.

Ennen meikkausajasta maksettiin eri taksa kuin varsinaisesta kuvausduunista, huonompaa siis. Jossain vaiheessa kokonaistyöaika lyheni digitaalisen kaluston myötä ja meikkikin vaadittiin tekemään itsenäisesti ennen kuvauksia. Jälkimmäinen etenkin lama-aikoina. Niinpä siirryttiin hinnoitteluun, jossa kaikki työ oli samanarvoista. Katalogikuvauksista Anttilalle, Prismalle, Tradekalle ja Citymarketille saa hyvin rahaa. Katalogien levitys on laaja, kuvaustahti ja vaatemäärät mielettömiä ja päivät venyy pitkiksi. Etenkin kausien pääkatalogeihin panostetaan merkittävästi, aiemmin jopa niin paljon, että tulevan kesän kuvastot käytiin purkittamassa ulkomailla suomalaisen kuvausseurueen voimin. Nykyään harvemmin.

"Glooriaa" - Ahteri paljaana Eiran Valintatalon edessä keksipuvussa.

Työn sisältö

Kuvastopäivänä työn sisältö on mallin osalta sitä ns. peruskauraa: Meikki, vaatteet ylle, kuvataan, vaatteet vaihtoon, meikin entrausta, uudet kuteet, kuvataan jne. Se millä syklillä sykitään riippuu siitä, tehdäänkö miljöökuvia, joissa täytyy rakentaa taustat/vaihtaa kuvauspaikkaa, vai tehdäänkö pelkkiä leiskattavia kuvia eli kuvataan kuteet taustafondia vasten studiossa. Katalogit työllistää säännöllisesti ja niissä pyörii muutaman vuoden sykleissä samat naamat. Katalogien tekijältä vaaditaan reippautta, nopeutta, monipuolista ilmeikkyyttä, loistavaa oman vartalon hallintaa, kykyä kuvata kimpassa, oman meikin tekemistaitoja sekä usein myös kuvausjärjestelijän jippojen osaamista. Pitää tietää, mistä kulmasta vaatteet näyttää parhaita, mitä yksityiskohtia kannattaa tuoda kameraa tai valoa kohti ja ylipäänsä valvoa toisella silmällä, että vaate on pääosassa ja näyttää houkuttelevalta.

Muissa kuin katalogikuvauksissa sykli on usein hitaampi. Siksi luulisi, että niistä maksetaankin enemmän. Todellisuudessa lehtitalojen taksat on aivan syvältä. Aikaa kyllä menee, mutta korvaus ei päätä huimaa. Tuokaan tosin ei ole vähentänyt meikäläisen intoa kuvaushommiin. Muotilehtien editorial-juttuja on kiva tehdä, vaikka työ junnaa mallin osalta enemmän kuin perinteisenä kuvastopäivänä. Editoriaaleissa panostetaan kuvausympäristön luomiseen, ja valojen, kuvakulmien ja paikkojen hakemisessa/valmistelussa kestää suhteessa kauemmin. Myös meikiltä ja hiuksilta (eli mallin osalta ihon ja hiusten kunnolta) vaadiaan enemmän, koska kuvat ilmestyy lehtiin hyvälaatuiselle paperille (joka toistaa tarkasti kaikki yksityiskohdat) usein kokosivun kokoisina, ei minään pieninä kikkareina, kuten kuvastoissa tyypillisesti. Tällaisistä laadukkaista muoti- ja beautykuvista on mallille iloa myös mallikansiossa, joten editorial-kuvausten arvoa voidaan mitata muunakin yksikkönä kuin pelkkinä euroina.

Anna-lehden editorial-kuvaukset Kuopiossa 07.

Kampanjat

Varsinkin aikaisemmin isot kampanjat, joissa haetaan jatkuvuutta ja pysyvyyttä, ovat rahan kannalta hyvää settiä. Kuvauksia on säännöllisesti tai ainakin kuvien levitys on laaja. Esimerkiksi Arskamatkojen kuvausmatka suuntautuu perinteisesti ulkomaille ja kestää viikon tai 10 päivää. Ei paha nakki. Vaikka työ on raskasta ja kuvauspäivät 12-tuntisia, se ei haittaa. Ulkomailla jaksaa kummasti paremmin!

Kohtuuttomuudet

Kuvaukset tulee usein lyhyellä varoitusajalla. Nykyään mallit saatetaan buukata jopa edellisenä päivänä. Kun aloittelin hommia 1997, sykli oli pidempi, 3-5 arkipäivää. Tässä asiassa syyttävä sormi osoittaa meihin mainos/markkinointituotantoihmisiin, mutta myös markkinoille sinänsä. Markkinatiedonkeruuta tehdään koko ajan, ja tuotannossa, kuten juuri kuvauksissa, täytyy reagoida saatuun tietoon yhä nopeammin. Trendit tulee ja menee, ja kun kuvataan kesää, suunnitellaan jo pitkälti seuraavaa kautta! Jopa kesken kuvausten saatetaan saada tarkennettuja ohjeita esimerkiksi kuvattavista lisävaatteista. Ei ole harvinaista, että viime hetkillä studioon pompsahtaa lähetti rekin kanssa, ja vaaterekissä roikkuu vain lappu: ”Pakko kuvata tänään ja ehdittävä tähän kuvastoon”. Ja sitten näin tehdään.

Anttilan ulkoiluvaatteita 06.

Osittain kyse on varmaan myös suhtautumisongelmasta. Unohdetaan, että kaikki me ollaan lopulta ihmisiä, ei koneita tai vaaterobotteja. Monet luulevat, että malli ei tee muuta duunia kuin kuvauksia eikä opiskele, vaan päivystää ainoastaan kuvauskeikkoja ja järjestää itsensä paikalle lyhyelläkin varoitusajalla. Ja kyllähän se noin menee minunkin osalta. Kun keikat on kausiluonteisia ja korvaus suhteessa mihin tahansa peruspäivätyöhön erinomainen, kyllä sitä tulee joustettua. Nykyään yrittäjänä ja asiakasvastuullisena tilanne on toki toinen, koska jokainen jousto mallihommien suuntaan sekoittaa kaikkien muidenkin aikataulut.

Aikaisemmin alipalkattuna ja huonosti kohdeltuna keikkatyöläisenä en tuntenut hirveen huonoa omaatuntoa, jos jouduin lähtemään vakkarityöstä 4 tuntia normaalia aikaisemmin kuvauksiin. Riippuen työstä yhdestä kuvauskeikasta saattoi haalia puolen tai kokonaisen kuun palkan. Silloin ei ollut varaa kieltäytyä. Mallimaailmassa ei ole armoa, vaan mallia ei monesti saman asiakkaan keikoille kysytä, mikäli hän kieltäytyy niistä jatkuvasti. Tämä ei ole oikea lähtökohta millekään yhteistyölle, mutta totuus tuo sattuu olemaan.

Top Sportin kuvastoa tekemässä (=jäätymässä) 01.

Yleisestikin malleilta (ja heidän toimistoiltaan) odotetaan järjetöntä venymistä. Suhtautuminen malleihin on usein juuri sen mukaista, että mallin tärkein tehtävä on joustaa aikatauluissa, tulla toimeen kaikkien kanssa, ottaa vastaan muiden ohjeet ja reagoida niihin, näyttää pirteältä ja iloiselta, toimia reippaasti ja pitää turpansa kiinni omien mielipiteiden ja näkemysten osalta. Mutta tuo ON mallin työtä, sitä mistä hänelle maksetaan. Ja sekä mallin töitä että mallien kanssa töitä tehneenä voin todeta, että mikään ei rasittavampaa kuin malli, joka luulee olevansa ammattikuvaajaa, -meikkaajaa ja -stailaajaa osaavampi ja tekee sen selväksi suureen ääneen.

Suutari lestissään

Onhan se kieltämättä hankala pitää suunsa kiinni kuvauksissa, kun tuntee alalla olevana mainosten ja markkinointimatskun tuotantoprosessit ja tietäisi, miten joitain asioita voisi tehdä tehokkaammin tai paremmin. Mutta todellista ammattiaisuutta osoittaa juuri se, että tietää kulloinkin oman roolinsa tuotantoprosessissa. Kun on mallikeikalla, silloin täytyy vain jättää omat ambitiot ja päälle päsmäröinnit kahvikupin viereen keittiön lavuaariin ja pysyä annetussa roolissa, henkarina. Eihän kirurgikaan ohjaa leikkaavia kollegoitaan silloin, kun on itse operoitavana.

Kaiken kaikkiaan mallihommissa Suomessa oppii aivan jotain muuta kuin diivailua ja päihteiden käyttöä. Suurin osa malleista on aivan tavan talliaisia päivätöineen, opiskelupaikkoineen ja perheineen. Suurimmassa osassa tapauksista näihin hommiin ei liity sen suurempaa glooriaa kuin muuhunkaan markkinointialaan Suomessa. Tsorge! Niin se nyt vaan on ja on ollut. Maailmalla on toki omat kuviot.

Mainokset

2 vastausta to “Mallintyöstä – Elämäni henkarina, Osa I”

  1. Leena 13/04/2010 klo 13:02 #

    ”Kävin vain hankkimassa hieman päällepantavaa. Päälleni kun sopii kaikki.” Eehehee! 😀 (Uudet, sourcream & onion -Tucit on tosi hyviä!)
    Mitä muuten oot mieltä Suomen huippumalli haussa -ohjelmasta? Viihdettähän se vain on, mutta kertoo varmaan jotain ko. bisneksestä?

  2. Päivi 13/04/2010 klo 16:52 #

    Kyllä se jotain kertoo. Siis ainakin saa vähän paremmin kuvan, mitä työ on. Usein ajatellaan, että se on helppoa, kivaa ja ei vaadi panostusta ollenkaan. Ohjelma kyllä avaa kulisseja jollain tasolla! Ja Saimi H. esiintyy hyvin ja on ammattimainen. Samoin Sakke, muotikuvaaja.

    Itse en oikein noiden kilpailuiden nimeen vanno. Saattaahan sieltä pompsahtaa hyvinkin tietoisuuteen, mutta varsinkin Suomessa saattaa jäädä ura lyhyeksi, koska on liian tunnettu ja kasvojen arvo kuihtuu nopeammin julkkiksena. Missä ne kaikki voittajat on nyt, kun vuosia on kulunut? Ulkomailla varmaan tai sitten ei tee mitään elämää suurempaa tuolla sektorilla. Ja nämä hieman vanhemman sukupolven menestyjät puskee lapsia maailmalle ja emännöi perheitään…

    Jotkut markkinoijat suorastaan välttelevät leimautuneiden mallien käyttämistä, oli leima millainen vaan. Mutta on persoonakohtaista, miten tv-julkisuuden osaa kääntää edukseen. Minä en menisi, mutta eipä noita ollutkaan, kun aloitin mallihommia. Nyt olen jo rupsahtanut ämmä tuollaisiin. En ole riittävän dramaattinen ja teatraalinen persoona, enkä toisi tv-ohjelmalle lisäarvoa tai istuisi valmiiseen formaattiin/käsikirjoitukseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: