Ystävällisyyden ketju ja ”ilmainen” harjoittelija

8 Huh

Jouduin tuossa muutama hetki sitten aikamoisen joukkoharmituksen purkamisen kohteeksi. Kaikillla oli kaikkialla kaikki niin huonosti. Elämä oli yhtä katastrofia toisensa perään ja mikään ei mennyt niinkuin piti. Kaikki oli vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Päätin sitten tuollakin hetkellä, että vastaan kaikkeen kohtaamaani negatiivisuuteen positiivisuudella tai ainakin neutraaliudella. Tuttu tekniikka, mutta ei koskaan ole pahitteeksi päättää uudelleen olla positiivinen. Tavallaan muistuttaa itseään siitä, ettei ala surkutella turhia tai liian syvällisesti.

Voi että kuinka hienoja asioita tuo positiivisuus taas tuottikaan. Olen saanut muutamat erityisen haasteelliset ihmissuhteet kuntoon, törmännyt loistaviin uusiin mahdollisuuksiin sekä onnistunut ratkomaan täysin ulkopuolisten riitapukareiden välistä kärhämää. Tällä viikolla tapahtui ehkä hauskin positivisuusketju taas hetkeen, nyt työelämässä. Sain hakemuksen, jossa etsittiin työssäoppimispaikkaa. En voinut sellaista tarjota, koska meillä ei riitä kädet ohjaamaan harjoittelua. Ja työharjoittelu ilman ohjausta on sama kuin laskuvarjohyppy kylmiltään – stressaavaa, pelottavaa ja ahdistavaa. Ja siitä harvoin on kummallekaan osapuolelle todellista hyötyä, jos tuki ja sitoutuminen puuttuu. Minä en osaa enkä halua hyväksi käyttää näitä ”ilmaisia” harjoittelijoita, vaan kerroin rehellisesti, mkä tilanne on.

Päätin kuitenkin hoitaa asian aiemmasta ja totutusta poikkeavasti, ja soitin hänelle sen sijaan, että olisin vastannut meiliin meilillä. No, en saanut rouvaa kiinni ja jätin viestin. Myöhemmin otin kuitenkin sähköpostin käyttöön, koska puhelin ei tuottanut tulosta. Laitoin hänelle ystävällisen meilin, jossa kiittelin mielenkiinnosta firmaa kohtaan. Lisäksi annoin pari positiivista lausahdusta selkeästä hakemuksesta ja CV:stä ja laitoin mukaan pari kannustavaa juttua markkinointitoimialaan, mihin rouva oli käsittääkseni nyt siirtymässä, liittyen.

Rouva vastasi minulle ja kiitteli ystävällisyydestä. Kuulemma 76 lähteneestä sähköpostista viiteen (5!) oli ylipäänsä vastattu tuon 1,5 viikon aikana. Miettikää, mikä kärpäsen paska vastausprosentti. Eikös tässä maassa pitänyt olla laskusuhdannekin, ja luulisi, että kaikki ”ilmaiset” harjoittelijat tulisivat tarpeeseen? Vastasin vielä tähän vastausmeiliinkin muutamalla sanalla ja kiittelin kivasta palautteesta ihmetellen tuota prosenttiasiaa.

Meni muutama tunti ja rouva soitti minulle. Yllätyksekseni hän kysyi melko kylmiltään, olisiko meillä toimintaa Päijät-Hämeessä. Hänen ystävänsä oli perustamassa yritystä ja etsii osaavaa markkinointitoimistoa. Lisäksi kävi ilmi, että työvoimakoulutuksessa, jonka kautta hän oli siis meillekin tulossa, sattui olemaan pari puolituttua yrittäjää, joilla voisi olla myöskin suuri tarve ihmistä ymmärtävälle lafkalle. Ystävälliyys ja positiivisuus tuntuu toimivan aina. Kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä, ansaitsee myös itse muiden kiinnostuksen.

Tälläkin hetkellä mietin, että mitä jos olisin vain itsekkäästi vaikkapa kiireeseen vedoten jättänyt vastaamatta kokonaan tuohon meiliin? Tai vastannut vain muutaman ynseän sanan, kuten ehkä aiemmin olisin saattanut tehdä? Tuskin siitä olisi tällaista positiivisuuden ketjua ainakaan syntynyt! Tätä lisää.


Onkos sullakin kaikki heikun keikun? Kokeile piristystä tästä.

Mainokset

4 vastausta to “Ystävällisyyden ketju ja ”ilmainen” harjoittelija”

  1. äiti 09/04/2010 klo 14:43 #

    Klikkasin ja klikkasin mut en saanu mitään piristystä tästä sanan kohdalta ylläolevassa blogissasi, joten olen edelleen mahottoman apaattinen. 😉

    • Päivi 10/04/2010 klo 16:13 #

      Piristystä mistä? Mitä tarkoitit? 🙂

  2. nrinne 10/04/2010 klo 12:47 #

    Upea stoori! Upposi meikäläisen uskomusjärjestelmään, kuin veitsi lämpöiseen voihin. Olen harrastanut samanlaista mentaliteettia aikanaan työpaikan käytävällä ja heittänyt kiireen nurkkaan, saaden elintärkeää tietoa työpaikalla valitsevista olosuhtiesta, joille voin tehdä jotain!

    http:/ninarinne.wordpress.com

    • Päivi 10/04/2010 klo 16:20 #

      Nämä ovat ihania. Vaikka harvoin suitsutusta tulee tuossa määrin, että aivan takaisin soitellaan. No sekin on todella paljon, että pääsee yllättämään ihmisen vain tuolla pienellä eleellä, ystävällisyydellä. Kyllä se niin vaan tuntuis olevan, että mitä enemmän tekee ja järjestää itselleen aikataulutettua tekemistä, sitä vähemmän se todellinen ääni – mikä lie hiljaisuus sanoma onkaan – hukkuu kaiken hälyn alla.

      Sen olen kanssa huomannut, että opitulla/pakollisella ystävällisyydellä tai hyötynäkökulmasta harjoitetulla ”koska-pitää” -ystävällisyydellä ei ole nykypäivänä hirveesti arvoa. Toimii hetken, mutta ihmiset ovat niin herkkiä, että teennäisyydestä jää lopulta aina kiinni. Huomaahan se kaupan kassalla tai vaatemyymälässäkin, kuka on palkattu olemaan ystävällinen ja kuka on sitä sydämestään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: