Masennuksen tunnistaminen ja hoito

Masennus on ollut yksi 2000-luvun muotidiagnooseista. Jopa silloin, kun ihminen ei ole masentunut, vaan pelkästään surullinen, huolestunut tai hädissään, masennusdiagnoosia kaupataan varsin hanakasti. Masennuksella ja tilapäisellä surun, avuttomuuden, pelon tai ahdistuksen tunteella on kuitenkin suuri ero. Masennus on sairaus, kun tunteet ja niiden voimakas kokeminen ovat puolestaan luonnollinen osa hyvinvoivan ihmisen tavallista elämää. Siitäkin huolimatta, että yhä useampi saa yhä helpommin ja useammin masennusdiagnoosin, masennukseen sairastuneiden määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt räjähdyksenomaisesti viime vuosina. Sen sijaan masennuksesta on alettua keskustella enemmän ja rohkeammin.

Mistä on kyse?

Teema putkahti mieleeni luettuani Suomen Kuvalehdestä artikkelin masennuksesta. Artikkelin asiantuntijana toimi tutkija Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitoksen (nykyisin THL, joka syntyi, kun Stakes ja KTL yhdistettiin 1.1.2009) mielenterveyden ja alkoholintutkimuksen laitokselta. Lönnqvistin mukaan depressio ilmiönä on ollut olemassa yhtä kauan kuin mitä ihmiset ovat pallolla tallustelleet. Hänen mukaansa masennuksessa on kyse yleisinhimillisestä reaktiosta, jonka tyypillisesti aiheuttavat erilaiset vastoinkäymiset kuten vaikeat surut ja menetykset. Joillain ihmisillä tämä hetkellinen tunnereaktio muuttuu helpommin syystä tai toisesta pysyväksi tilaksi. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että syy saattaisi löytyä geenitasolta, vaikka on nimettävissä myös lukuisia muita tekijöitä.

Ketkä masentuvat?

Suomalaisista joka viides kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä masennusjakson, ja noin viisi prosenttia suomalaisista kärsii vakavasta masennuksesta. Naisilla luku on noin kahdeksan prosenttia ja miehillä viisi. Masennuksen yleisyydestä kertoo se, että lähes jokainen meistä tuntee tai tietää ihmisen, joka on ollut tai on edelleen masennuspotilas. Tietyllä tavalla masennus on siis lähes jokaiselle tuttu, mutta silti niin kovin tuntematon.

Miten masennus ja työkyvyttömyys liittyvät yhteen?

Masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on lisääntynyt, koska masentunut ei pärjää nykyajan tehokkuutta ja suoriutumista korostavassa työelämässä. Suoraan sanottuna, puolikuntoisille ei ole tilaa tuloskeskeisissä organisaatioissa, Kuten Maria Vuorilehto, joka on väitellyt masennuksesta tohtoriksi, totesi SK:n artikkelissa: “Masentuneena tehdään poikkeuksetta huonompaa tulosta myös työelämässä”.

Vaikken olekaan sairastunut masennukseen, niin veikkaan, että olisin saanut monet potkut mistä tahansa muualta paitsi omistamastani yrityksestä tämän niskavamman takia. Se oli jo riittävän rankkaa, että pidin itse itseäni luuserina, saatika että joku toinen olisi määritellyt minut hyödyttömäksi, tehottomaksi tai jopa turhaksi. Se, jos mikä, olisi ollut omiaan lisäämään masentumisen riskiä.

Mitä masennus maksaa yhteiskunnalle?

Minusta tuntuu kauhealta puhua masennuksesta tästä ns. kustannusnäkökulmasta, mutta kyllä asiaa pitää osata käsitellä myös siitä lähtökohdasta. On sanomattakin selvää, että masentuminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Masennusdiagnoosin saaneet nimittäin siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle muita työkyvyttömyyseläkeiläisiä varmemmin, keskimäärin 52-vuotiaana. Mielenterveyden häiriöistä johtuvia eläkkeitä alkaa eniten 58-64-vuotiailla asiantuntija-ammateissa toimivilla naisilla, ja valtaosa näistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu nimenomaan masennuksesta. Kaiken kaikkiaan mielenterveyshäiriöt ja aivosairaudet aiheuttavat yli kolmanneksen kaikista terveysmenoista Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön luotsaaman ja varsin onnistuneeksi koetun MASTO-hankkeen tarkoituksena ollut tukea työssä jaksamista sekä työhön paluuta masennuksen yhteydessä.  Edelleen puolet masennuspotilaista jää kokonaan hoitamatta, vaikka masennuksesta voisi toipua täydellisesti oikean kuntoutuksen avulla.

Miten masennusta hoidetaan?

Toisin kuin yleisesti uskotaan, masennuslääkkeet pelkästään eivät paranna sairautta, koska ne eivät poista syytä, joka masennuksen on laukaissut tai sitä edes auttanut. Eniten apua lääkkeistä on sekä keskivaikeassa että vaikeassa masennuksessa, lievää sen sijaan voitaisiin hoitaa onnistuneesti jopa pelkällä terapialla. Lönnqvistin arvion mukaan noin 20 %:a masennuksesta kärsivistä saa hyvää hoitoa, noin 30 prosenttia “jotain” hoitoa ja loput jää hoitamatta. Myös alueelliset erot ovat suuria.

Miksi masennusta ei tunnisteta?

Mielestäni on hirvittävän epäreilua ja ristiriitaista, että monet terveet saavat niin sanotusti “turhaan” masennusdiagnoosin ja samaan aikaan yli puolet oikeasti masennusta sairastavista eivät saa mitään hoitoa. Merkittävimpänä esteenä masennuksen tehokkaalle hoidolle pidetään masennuksen heikkoa tunnistamista. Suurin osa potilaista nimittäin hakeutuu yleislääkärin tai työterveyshuollon yleislääkärin pakeille, eikä yleislääkäreillä ole välttämättä aikaa tai erityisosaamista tunnistaa masennuspotilasta, joka sitä paitsi tulee vastaanotolle yleensä “muista syistä” tiedostamatta itsekään, että hän voisi olla masentunut.

Miksi masennus voi ilmetä ylisuorittamisena?

Oman hankaluutensa tunnistettavuuteen tuo se, että masennus voi ilmetä monilla muillakin tavoilla kuin sinä perinteisenä ja totuttuna alakulona, epätoivona, toivottomuutena, väsymyksenä tai ilottomuutena. Itse asiassa moni masentunut käyttäytyy yliaktiivisesti (ns. hypomania) suorittaen elämäänsä kuin viimeistä päivää. Tämä taas johtuu siitä, että pelkää kohtaavansa omat negatiiviset tunteet (ja oman masentuneisuutensa), mikäli lopettaa jatkuvan touhuamisen ja pysähtyy todella kuuntelemaan sisimpänsä ääntä. Esimerkiksi huomattavan monen yksinäisen (ei syrjäytyneen!) henkilön yliaktiivisuuden taustalla on pelko siitä, että elämä romahtaa kokonaan, kun päästää omat surulliset ajatukset ja tunteet pintaan. Siksi touhuamista ei voi lopettaa hetkeksikään.

Tiedän erittäin hyvin, millaista tuollainen elämä on. Olenhan itsekin yrittänyt hukuttaa surut, murheet ja pelkoni 24/7 suorittamiseen ja elämässä “juoksemiseen”. Eipä auttanut. Paha olo oli ja pysyi, eikä se lähtenyt kuin tunnistamalla tilanne ja ottamalla se aktiiviseen käsittelyyn. Edelleen mietin, että milloinkohan olisin oikeasti sairastanut masennukseen tai burn-outiin, jollei olisi tullut tätä pakollista pysämistä 2008? Turha sitä on miettiä enää, tiedän, mutta välillä on hauskaa luoda menneisyydestään vaihtoehtoisia skenaarioita.

Masentunut vai ei – Mistä sen tietää?

Vaikkei masennuksen tunnistaminen ja myöntäminen olekaan helppoa, masennuksesta puhumista tai siihen liittyvän tiedon hankkimista ei kannata missään nimessä vähätellä. Masennuksen tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan päinvastoin. Masentuneen, kuten myös hänen läheistensä kannattaa opiskella aihetta. Kun tietää, mistä on kyse, pystyy luomaan parempi selviytymisstrategioita.

Masennuksen merkkejä – Tunnistatko itsessäsi tai läheisessäsi?

• Alakuloisuus ja negatiivisuus, joka ei hellitä tai lisääntyy?
• Ärtyisyys ja pahantuulisuus, joka vain jatkuu ja jatkuu?
• Nautittomuus eli “mikään ei tunnu miltään”
• Pakonomainen tarve tehdä jotain. Ei osaa olla tekemättä mitään.
• Univaikeudet kuten ongelmat nukahtamisessa ja heräilyt keskellä yötä?
• Ilottumuus, “elämästä on kadonneet värit”
• Itkuisuus ja/tai muistivaikeudet (Toisinaan tai pysyvästi)
• Harmittaa aina vaan ihan ilman mitään syytä
• Ruokahalun tai seksuaalisen käyttäytymisen muutokset (suuntaan tai toiseen)
• Rasituksen sietokyvyn lasku

Muista, että masennuksen tunnistaminen ei ole helppo itselleen, eikä läheisille. Kuitenkin aina, jos on pienikin ajatus siihen sunutaan, että ongelmana voisi olla masentuminen, asiasta kannattaa ja pitää puhua. Ongelman märehtiminen yksin vain suurentaa jo olemassa olevia negatiivisia tuntemuksia ja johtaa todennäköisesti yhä syvempään suohon. Älä jää yksin surun, epätoivon, pelon, ahdistuksen tai kuoleman ajatustesi kanssa! Masennukseen sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Se on sairaus siinä missä muutkin, ja hoidettavissa oikealla kuntoutuksella jopa täysin oireettomaksi. Toimi!

Kirjallisuutta:

Tässä muutamia kursseilla/muuten vaan lukemiani teoksia aiheeseen liittyen:

Karila & Kokko: Krooninen masennus

Tontti: Monimielinen masennus – Arjen reseptejä elämäntaudin hoitoon.

Turunen: Nuori ja masennus.

Siltala: Nainen ja masennus.

Gustavson: Masennus

(Lähteet: Linkkeinä tekstissä)

Tekstin sisältö, muoto ja työstövälineet

Monesti kuulee syytettävän jenkkejä siitä, että he pyrkivät yksinkertaistamaan ja listaamaan monimutkaisen tiedon. Uskovat siihen, että yksinkertaistetuilla ja ohjemuotoon kirjoitetuilla ohjeistavilla listauksilla ja luokitteluilla onnistuu kaikessa.

Nyt kun yritän pitkän saikun jälkeen sisäistää paljon asioita kerralla lyhyessä ajassa, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tuo tapa toimii itseasiassa erittäin hyvin. Etenkin nykypäivänä, kun teksti on verkossa projektinhallintaohjelmissa, asiakastietokannoissa tai meileissä, täytyy tekstin sisällön rinnalla hallita ennen kaikkea tekstin esitystapa. Sama pätee verkkosivuihin.

Kun tekstiä on paljon, sivun rakenne ratkaisee, kuinka vaivattomasti tieto löytyy, jaksetaanko sitä lukea ja tiedetäänkö, miten tiedossa pääsee liikkumaan kohti syvällisempää tai pinnallisempaa osaa. Ja sama käänteisesti, tekstiä voi olla paljon, jos se on osattu jäsennellä oikein! Edelleen näkee suomalaisten tekemiä verkkosivuja (yrityssivuja, blogeja, infosivuja yms), joissa on liikaa tekstiä yhteen putkeen samalla fontilla, rivivälillä ja välistyksellä ja tietenkin ilman otsikointia. Pahimmillaan myös välimerkit puuttuvat.

Skannaaminen

Ihminen lukee verkkosivuja ns. skannaamalla eli silmäilemällä ja kiinnittää huomion vain n. 25 prosenttiin kaikesta tekstistä, mitä sivulle on työnnetty. Esitystapaa ja rakennetta kannattaa siis miettiä muutaman kerran, ja tässä valossa listaukset, luokittelut sekä visualisointi vaikuttaa oikein järkeviltä! Listaavia, paljon väliotsikoita ja lyhyitä kappaleita sisältäviä kirjoituksia on oikeasti helppoa lukea, sisäistää ja palauttaa mieleen. Jos otsikko on “21 asiaa, joita Facebook-markkinoijan täytyy tietää” tai “16 yleisintä selitystä, kun myynti ei toimi”, niin onhan se ymmärrettävää. Ja kun tekstin alakohdatkin on listattu ja numeroitu ns. ohjemuotoon lukukokemus hipoo miellyttävää.

Tärkeysjärjestys ja yksinkertaistaminen

Okei toki pitää muistaa, että merkityssisältöön ei kannata suhtautua samalla tavalla kuin esitystapaan. Vaikka asiat on listattu, se ei tarkoita sitä, että sisältö olisi yhtä yksiselitteisesti tulkittavissa tai että listan ohjeet olisi edes totta! Syy-seuraussuhteet ja merkityssisällöt listauksen takana ovat monimutkaiset.

Toinen perusolettamus listoihin liittyen on se, että asiat olisivat tärkeysjärjestyksessä niissä. Lukijat noudattavat first things first -ajattelua, vaikkei kirjoittaja olisi ajatellut asiaa tekstiä tuottaessaan. Tämäkin fakta pitää muistaa, jos kirjoittaa työkseen verkkoon.

Sisältö, muoto ja työvälineet

Ylipäänsä on järkevää erottaa sisältö, esitysmuoto ja työvälineet toisistaan. Otetaan esimerkki markkinointitoimiston arjesta ja keksitään uutta nimeä uudelle firmalle.

- Visuaalisesti hahmottava itseään luovana pitävä persoona, joka keskittyy pelkästään tekstin merkityssisältöön saattaa ajatella, että nimivaihtoehdot pitäisi kirjata paperille.
“Täytyy tuntea, kuinka kynä soljuu sormissa, paperia voi myös pyöritellä mukavasti, sitä tuntee sormilla, kuinka nimi kasvaa ja muuntuu, huonot ehdotukset voi konkreettisesti rytätä ja heittää roskiin, ja ehkä suoristaa uudelleen”.

- Loogikkona itseään pitävä taas istuu tietokoneen ääreen ja avaa excelin.
“Tänne on helppo kirjata nimet, poistaa huonoimpia, muokata vanhoja, leikitellä sana- ja kirjainyhdistelmillä. Vaihtoehdot saa helposti sortattua eli luokiteltua. Täällä ne on selkeästi ja siististi ja printattavissa sekä ennen kaikkea niistä voi tehdä analyysia esimerkiksi tavumäärän tai vokaalien ja konsonanttien välisen suhteen näkökulmasta”.

Kumpi tapa on oikea?

Molemmissa on järki, mutta kallistuisin jälkimmäiseen siitäkin huolimatta, että pidän itseäni ns. luovana persoonani. Mielestäni työtavan ja työvälineiden loogisuus ei sulje pois luovuutta sisältöjen keksimisessä ja merkityserojen löytämisessä. Siinä vaiheessa, kun nimiä oikeasti pitää vertailla, luokitella, mitata ominaisuuksien perusteella tai esitellä muille, veikaan, että exceliä käyttävä suoriutuu tehokkaammin ja uskottavammin juuri loogisen esitystavan ansiosta. Ei sisällön esitysmuoto eikä tietotekniset apuvälineet ole täysin sidottuja tekstin sisältöihin suunnitteluvaiheessa. On eri asia, jos mukana on alusta asti graafisen suunnittelun elementti, jolloin täytyy miettiä myös sitä, miltä teksti näyttää tyyliltään. Sama sanahan voi olla aivan eri näköinen riippuen siitä, miten se on muotoiltu. Lopuksi esimerkki siitä:

Hyvää yötä!

HYVÄÄ YÖTÄ!

Hyvää yötä!

Hyvää yötä!

H y v ä ä  y ö t ä!

HyVäÄ YöTä!

Hyvää yötä!

Mitä tehdä, kun kahvitauko tuplaantuu?

Tuttuni, joka johtaa suuryrityksessä 30 hengen asiakaspalvelutiimiä, sadatteli työntekijöidensä lisääntynyttä piittaamattomuutta taukoja kohtaan. Ruoka- ja kahvitauot tuppaavat venymään ja töihin saatetaan tulla myöhässä ja lähteä liian ajoissa.

Myös tupakkataukoja pidetään yhä hartaammin. Lisäksi osa työajasta ja palavereista valuu hukkaan. Tunnin kokouksesta voi mennä jopa 15 minuuttia “järjestäytymiseen” ja häröilyyn – ja molemmista päistä siis! Tuttavani on hajoamispisteessä tiiminsä kanssa.
Kysyin häneltä, miten tilanne on annettu ajautua näin kaaoottiseksi ja millä aikataululla tämä on tapahtunut. Kuulemma vuoden on nyt jatkunut. Vuoden?! Tässä vaiheessa leukaluu taisi kopsahtaa kuuluvasti parkettiin.

Minun mielestäni vuosi on ikuisuus. Miksei saman tien jakaisi tiimille kunniakirjoja piittamattomuudesta? Antamalla asioiden vain tapahtua esimies osoittaa hyväksyvänsä tuollaisen toiminnan. Ja tässä tapauksessa ei ole kyllä syytä silittää kenenkään päätä. Vapaamatkustajuus paitsi lohkaisee tehokkaasta työpäivästä ison siivun, se myös lietsoo eriarvoisuutta tiimin sisällä sekä myös eri tiimien kesken. Eriarvoisuus tarttuu kuin ärhäkän viruksen lailla, ja myrkyttää nopeasti koko työpaikan.

Selityksiä

Tuttavani puolusteli, kuten monilla on ristiriitatilanteessa tapana, ettei hän ole edes tajunnut, miten huonosti asiat ovat ja että hän ei vain jaksaisi alkaa tapella tiimin kanssa, koska osa irtisanoisi itsensä ja sitten pulassa oltaisiinkin. Eikä pomoakaan kuulemma voi häiritä näin mitättömällä asialla. Taas kuului kopsahdus, kun leukaluu valahti jalkoihin. Mitättömällä?! Mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin mitätöntä. Jotta myös tuttavani ymmärtäisi, päätimme tehdä pienen laskelman. Minä kyselin, ja hän vastaili ja kirjoitti. Purimme hetkessä tuon ison kakkapallon auki pienemmiksi kikkareiksi, ja saimme asian oikeisiin mittasuhteisiin. Luvut perustuvat tuttavani arvioihin, ja ovat aika järkyttävää luettavaa.

Ylipitkät kahvitauot:

• Noin 50 prosenttia (15 henkeä) venyttää kahta kahvitaukoaan 10 minuutista kahteenkymmeneen, eli tuplaa ne.

• Päivässä tämä tarkoittaa 300 minuuttia ylimääräistä taukoaikaa = 5 tuntia.

• Viikossa sitä kertyy 25 tuntia. Kuukaudessa jo 100 tuntia, mikä on reippaasti yli kahden ihmisen kokotyöpäivän panoksen verran.

Tässä vaiheessa tuttavani pillahti itkuun puhelimen toisessa päässä. Asian vakavuus alkoi konkretisoitua. Mutta minä olin päässyt vasta alkuun, ja listaa jatkettiin:

• Täytyy huomioda välillinen haitta, joka aiheutuu siitä, että tiimi ei pysty hoitamaan sille uskottuja tehtäviä, koska osa porukasta on vapaamatkustajia.

• Pitää muistaa, kuinka paljon tältä tiiminvetäjältä menee aikaa ja vaivaa siihen, että hän yrittää pitää pakettia kasassa stressaantuen itsekin. Samalla oma työteho laskee.

• Ja kun kyseessä on suuri organisaatio, jossa myös eri osastojen/tiimien väliset prosessit pitäisi olla hiottua yhteen, ongelma senkun kasvaa.

• Ja kun huomioidaan se, että tiimi toimii asiakasrajapinnassa, vapaamatkustaminen vaikuttaa myös asiakkaiden suuntaan. Se näkyy mm. asiakaspalvelun laadun heikkenemisenä ja sitä kautta asiakasuskollisuuden ja -tyytyväisyyden tason pienentymisenä.

Ratkaisun avaimet

Pienen laskelmamme jälkeen tuttavani totesi, että kyseessä ei ehkä olekaan niin mitätön ongelma, kuin hän oli itselleen uskotellut. Tässä heräämisessä oli avain tilanteen muuttamiseksi! Ongelman vakavuuden tiedostaminen sekä oman epäonnistumisen myöntäminen. Tuttavani myönsi lopulta, ettei hänelle ollut ollenkaan epäselvää, kenestä johtui, että tilanne oli ajautunut näin vakavaksi. Olimme vihdoin samaa mieltä asiasta, kun totesimme nimenomaan hänen itsensä olevan vastuussa asian palauttamiseksi takaisin raiteille.

Kävimme parin tunnin keskustelun tästä aiheesta, ja rohkaisin häntä rohkeasti puuttumaan tilanteeseen välittömästi, ennen kuin väärät toimintamallit tarttuvat lopputiimiin tai alkavat aiheuttaa vielä laajempaa tuhoa. Tai sitten hän itse musertuu klikin alla. On toki mahdollista, että korkeammalta taholta aletaan etsiä osaavampaa tiiminvetäjää hänen tilalleen. Mikään ei yritys ei kestä kriisissä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa hommat räjähtävät käsiin. Olisi kuitenkin kaikkien kannalta hienoa asia, että konfliktit saataisiin purettua järjellisin keinoin, tai no, ylipäänsä ratkottua!

Turvaesinetekniikka

Yhdessä tuumin lopulta todettiin, että tuttavani menee vielä tällä viikolla kosmetiikkakauppaan ja ostaa sieltä söpön pinkinpunaisen käsipeilin, ns. rohkaisu/turvaesineen. Siihen hän voi heikolla hetkellä vilkaista ja kuiskata puoliääneen, että “minä olen tästä vastuussa ja tälle on tultava loppu, minulla on rohkeutta hoitaa asia kuntoon ja se tapahtuu välittömästi”. Ensimmäinen kehityspalaveri asiaan liittyen on parin viikon päästä. Sitä ennen tuttavani menee esimiehensä puheille sekä tsemppaa itsensä konfliktinratkaisuun. Onnea matkalle! Kaikki menee hyvin.

Focus – Nyt loppui rönsyily!

Meinasin saada työelämään paluun kanssa lievän ylivireystilan päälle toissa viikolla. Totesin roikkuneeni netissä aivan liian paljon kuntooni nähden. Kun voimat loppui koneella, jatkoin tällä so called matkatietokoneella. Toisaalta tämä on tervettä, koska olenhan lähes vuoden vaalinut todellista slow movementtia. Nyt kun pystyn opiskelemaan, miksi ihmeessä jättäisin sen tekemättä? Työelämässä tuntuu tipahtavan nopeasti kärryiltä, jossei huolehdi oman osaamisen kehittämisestä koko ajan.

Opiskeluylivireystilan uhatessa kysyin puolisoltani apua peilaten tätä asiaa hänen ammattiinsa. Ammattiin, jossa täytyy hallita paljon informaatiota, jota lappaa sisään kaikkien aistinelinten kautta pupilleista perstuntumaan. Puolisoltani saadut näkemykset sekä ohjeistukset olivat valaisevia, ja niiden ohjaamana aloin järkeistää omaakin opiskeluani.

Nappulat, nippulat, vivut, vipstaakit ja muut härpättimet asettuvat tärkeysjärjestykseen ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Kaikkea tuutista tulevaa tietoa ei ole olennaista ahmia, eikä se ole mahdollistakaan. Tärkeää on erottaa elintärkeät ja vähemmän tärkeät systeemit toisistaan, sekä tietää, milloin ja miksi niiden antamaa infoa käytetään. Ja itse asiassa on fiksu muistaa, että osa järjestelmistä toimii toistensa kanssa päällekkäin ja antaa vain hieman erilaista tietoa keskenään. Siksi osaa voidaan seurata vähemmän tarkasti kuin toisia. Lisäksi lentäjä tyypillisesti vastaa vain yhden valmistajan konetyypin/tyyppien halinnasta. Näin eri valmistajien kehittämät erilaiset sisuskalut eivät mene sekaisin keskenään.

Checklistit

Sen lisäksi, että systeemeillä on olemassa keskinäinen tärkeysjärjestys, niiden käyttöä tehostetaan ns. checklist-periaatteella. Ennen lentoa tehdään suunnitelma siitä, minne ollaan matkalla, mitä reittiä sinne päästään ja millä kustannuksilla. Tämän kokonaissuunnitelman toteutusta hallitaan mm. checklistien avulla. Etenkin ennen lentoonlähtöä, nousussa, laskussa sekä laskeutumisen jälkeen tärkeimmät toimenpiteet käydään läpi tarkistuslistojen avulla. Listoilla varmistetaan, että huomio kiinnittyy olennaiseen juuri oikeassa vaiheessa. Kun tietää, mitä tarkailla ja milloin, informaatio pysyy hallinnassa. Lentäjät ovat koko ajan kärryillä siitä, mitä koneessa tapahtuu. Informaatiovirta ei siis muutu paniikiksi, sillä checklistien noudattaminen helpottaa lennon aikana muistettavia toimenpiteitä, ja lisää omalta osaltaan lentoturvallisuutta. Myös listojen ulkopuolelle jää merkittävä määrä muistettavaa asiaa.

Rönsyilyt veks

Osa tuosta kontrolloidusta ja hyvin loogisesta tiedonkäsittelystavasta pätee myös uuden oppimisen kohtuullistamiseen. Innostuin etenkin checklistoista. Seuraavaksi muutama vinkki liittyen siihen, miten tässä valtavassa tietotulvassa voi pitää päänsä kylmänä oppienkin kuitenkin samalla jotain. En missään nimessä sano, että uuden omaksumista tai vanhan jalostamista pitäisi vähentää saati lopettaa, vaan suosittelen vain opiskelu- ja omaksumistapojen jalostamista tehokkaammiksi. Tässä muutama keino, jotka sopivat minulle Kannattaa kokeilla, kävisikö ne sinulle. Checklistan avulla olen pystynyt keskittymään olenaiseen sekä saanut siitä olennaisesta myös irti jotakin. Rohkaisen tekemään entistä tarkempia valintoja sen suhteen, mitä kaikkea opiskelee, sekä panostamaan materiaalin hyödyntämiseen.

Vinkit

1. Rajoita RSS-syötteiden kautta seuraamiesi blogien määrää.
Itselläni oli parhaimillaan joku 200 blogia feedeissä, ja yritin lukea niitä kaikkia. Ei tullut mitään. Josset ole valmis luopumaan blogeista, pudota silti vähemmän tärkeät häntäpäähän. Uudet blogit postituslistoineen kannattaa tsekata, mutta josset saa niistä hyötyä, lopeta tilaukset. Lisäksi kannattaa aikatauluttaa RSS-feedien tutkiskeluaikoja, eikä asua kansiossa koko aikaa.

2. Vähennä lukemiesi kirjojen määrää.
Tiedän, vaikeeta on, muttei mahdotonta. Muista kuitenkin että kirjojen määrän vähentäminen lisää ns. nerokkaan lukemisen osuutta, koska keskityt valitsemiisi opuksiin. Hyvä keino on myös tutustua verkkoarvosteluihin sekä kirjojen sisällysluetteloihin ennen ostopäätöstä, mikä omalta osaltaan vähentää turhien hankintojen ja sitä kautta pintapuolisen lueskelen osuutta.

3. Kun hengaat ammattiroolissa verkkoyhteisöissä, keskity muutamaan markkinoinnin ja myynnin kannalta olennaiseen tehtävään.
Vuorovaikuta oikeiden ihmisen kanssa (prospektien, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, työntekijöiden) sekä keskity jakamaan sisältöä vain silloin, kun se on perusteltua. Tiedän monia, jotka suorastaan asuvat työpäivisin chateissä ja inboxeissa. Sen sijaan, että he hoitaisivat ammattillisia asioita, aika menee henkilökohtaisten suhteiden vahvistamiseen. Jokaista kommentointiketjua FB:ssä ei saa lavastettua PR:ksi tai tunnettuuden kasvattamiseksi. Ja vaikka ne sitä olisikin, pitäisi niilläkin olla tavoitteet sekä laskea niille joku tuottoprosentti.

4. Kun luet blogia, kirjaa tai nettisivua, suunnittele jo lukemisen aikana, missä ja miten aiot hyödyntää tietoa.
Itse kerään Delicioukseen linkkilistaa, josta ammennan jatkuvasti firman pagelle ja tulevaan blogiin tekstimateriaalia, etenkin tutkimustietoa ja teoriaa. Lisäksi teen niistä koulutusmatskujen raakapohjia sekä mietin, miten voisin hyödyntää niitä asiakasprojekteissa. Etenkin jenkkien suosimat pragmaattiset listat ja ranskalaisiin viivoihin perustuvat ohjeistukset tallennan sellaisenaan. Lisäksi suosin marginaalimerkintöjä sekä kaveeraan yliviivaustussin tai viivottimen ja lykärin kanssa. Rakastan ydinsanoman kiteytystä mindmappeihin, ja puhelimeni on täynnä äänimuistioita. Napsin myös kuvia tärkeistä nettisivuista tai/ja kirjoista. Itse asiassa en juurikaan enää pelkästään lue, vaan siihen liittyy aina tietoinen opiskelu sekä nuo tukitoimet.

5. Sen jälkeen, kun olet suunnitellut hyödyntäväsi tietoa  johonkin, muista myös toteuttaa se!
Esimerkiksi tämä juttu syntyi erään jenkkikirjoittajan blogia lueskellessani ja miettiessäni, että hitto kun mielenkiintoinen aihe. Samalla jo tein päätöksen, että aion kirjoittaa seuraavan oman blogini samasta teemasta.

6. Lopuksi, kannattaa muistaa, että myös livekohtaamiset kannattaa laittaa arvojärjeestykseen.
Se on huomattu vajaan parin vuoden aikana, mitä olen ollut poissa toimistolta – enemmän ja vähemmän. Vaikka kuinka puhuu puhelimessa, meilaa ja pikaviesteilee, se ei korvaa kasvokkain oloa. Koska energia ei kuitenkaan riitä kaikkeen, täytyy pystyä priorisoimaan.

Ennen onnettomuutta minulla oli intohimo tavata kaikenlaisia ihmisiä ja aina kun mahdollista. Kaffitella, lounastaa, bilettää tai vaikkapa käydä hohtokeilaamassa. Aivan sama, mitä tehtiin, mutta tykkäsin vain hirveesti tutustua mielenkiintoisiin tyyppeihin sekä peilata omia ajatuksiani heidän suuntaansa. Osa näistä keskusteluista on ehkä auttanut bisneksissä, osa ei, mutta olen iloinen, että olen saanut tutustua mahtaviin persooniin. Nykyään olen huomattavasti maltillisempi livetapaamisissa. Ajattelen yhtä vahvemmin, että koko maailman kanssa ei kannata yrittää vuorovaikuttaa livenä.

Lopuksi vielä muistutan, että tämän jutun tarkoitus ei ollut ilkeillä kenellekään. Jokainen tekee juuri niinkuin itse tahtoo, mutta minun on ollut pakkokin tämän onnettomuuteni aiheuttaman hillittömän väsymyksen ja energiavajeen vuoksi vähentää aikaisempaa aktiivisuuttani sekä keskittyä entistä enemmän tuloksellisuuteen. Tällaiset “ohjaavat” kirjoitukset ovat yksi tapa kehittää itseään, ja te muut teette, miten haluatte. Toivottavasti näistä oli jotain apua.

Iloinen havainto uraan liittyen

Tiedättekö mikä iski tänään tajuntaan kuin nyrkki Asikaisen naamaan? Luin jutun Community Managerin pestistä, kuten niin monesti aikaisemminkin olen lukenut, ja totesin taas, että vuodet yhteiskuntatieteellisessä opiskellen ihmistieteitä (sosiaalityötä, sosiaalipsykologiaa, sosiaalipolitiikkaa, sosiologiaa ja psykologiaa) eivät sittenkään ole hukkaan heitettyä aikaa. En ole sitä oikeasti aiemmin tosissani epäillytkään, mutta miettinyt kyllä muutamaan kertaan, mitähän ihmettä olen tekemässä.

Osittain tietämättäni tein elämäni parhaan päätöksen, kun päädyin opiskelemaan ihmisalaa! En minä silloin tiennyt, millainen vallankumous näiden uusien yhteisöllisten ja vuorovaikutusta korostavien medioiden ympärille rakentuu. Kaupallinen tutkinto, työ- ja organisaatiopsykologian erikoistumispaketti sekä viestinnän opinnot täydentävät mukavasti tuota toista puolta. Vasta nyt alan hiljalleen ymmärtää, millaista pääomaa olen kerännyt itselleni aikoinani kuin puolivahingossa.

Minullahan todella on kuumin mahdollinen koulutustausta, vaikka aikoinaan opiskelijatoverit kauppakorkeakoulussa v*ttuilivat päin naamaa aiemmasta valinnastani. Kuulin kerrat jos toisetkin tätä hipiksi ja kommariksi nimittyä. Melko suppeaa porukkaa siis mahtui sekaan tuohonkin opinahjoon. Ja eipä ne markkinoinnin luennoillalaan kovin korkealle nostaneet ihmistieteiden arvoa aivan noin yleisestikään. Mutta tämä taisi johtua siitä, etteivät rakkaat opettajat itsekään tietäneet, mitä tässä bisnesmaailmassa oli tapahtumassa. Ja vaikka olisivatkin tienneet, he ovat itse saaneet koulutuksensa kaudella kirves ja varsi, joten myös ajattelu saattaa olla sen mukaista.

Kun tähän koulutukseen yhdistää parin vuoden “asustelun” verkossa sekä palautuksen maan pinnalle aidon ihmisistä välittämisen pariin (sen sijaan, että välittäisi esimerkiksi asioista ja rahasta) voin olla enemmän kuin tyytyväinen! Mutta kerrassaan hieno huomata, että tuo tutkinto, jonka suorittamista jossain vaiheessa suuresti epäilin, alkaa näyttää kyntensä! Olen tästä aivan mielettömän onnellinen ja omalla tavallani todella helpottunut. Palaset alkaa hiljalleen loksahdella kohdille. Kun vielä saisi tuon yhden palasen, eli ylimmän niskanikaman, pysymään suorassa.

Tässä muutama pointti eräästä blogista liittyen työtehtävään, johon voisin ehkä omaa tehtäväkenttääni jossain vaiheessa suunnata. Virallinen nimike taitaa tosiaan olla Community Manager eli Yhteisöjohtaja, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Over the past 2 years, the relatively close knit blog universe has exploded in a massive confluence of social expression and corporate reaction. A cottage industry of owner-operators, trawling social media on behalf of themselves and others, has cropped up in lofts, dorms, agencies and iPhones.

These are the new social media Community Managers and corporate is clearly looking. This post offers a granular look at crucial skills, essential duties and a job description for the CM role.

“That cottage industry will become as important as PR, Marketing, Customer Service, Sales.”
-Lee Odden-

Often the key to integrating social media into the marketing mix is about not hiring immediately, but rather sharing CM duties cross departments. That said, there comes a time in many a’ company’s evolution that bringing in a full time hands-on Community Manager makes sense. What type of person should you hire? I put that questions to our friend Lisa Barone, noted SEM industry blogger/Social Media Addict/Evangelist.

She says, “Hire someone who is addicted to the conversation and will be around on the weekends to approve comments, continue discussions and put out fires when needed. 9 to 5’ers need not apply. Make sure they have a thick skin. When you’re managing a community, attacks will come and someone will always have a problem with what you’re doing.

They need to know when to step up, when to say nothing and how to steer conversations down constructive paths. Above all, make sure it’s someone you trust with your brand. They’re going to be your eyes and ears into what’s happening. “Don’t hire someone with a rock star complex.
-Lisa Barone-

Now I’ll put my human resources hat on and offer up our job description for Community Manager. Please feel free to use any part of it and adapt as you see fit. If any readers would like to contribute ideas, you’re invited to do so in the comments thread.

Community Manager Job Description

Do you tweet and use Facebook every day, all day? Is building social community so ingrained you just can’t stop? Do you take pride in customer service excellence and fancy yourself an entrepreneur? Do you understand the difference between a “brochure website,” a “publication” and why feeds are important?

We seek a highly a motivated individual with experience and fanatical passion for blogging, micro-blogging and community participation leadership. This position is full time salaried with benefits, including attending mainstream and niche’ conferences.

We are a [your company description here] in [city, state] with an national reputation for [your company mission here] mission. We promote our website by integrated organic optimization (SEO), social media optimization (SMO) and paid placement (PPC). Our Reputation Monitoring & Management objectives are comprehensive.

The successful candidate will join our internal marketing team at the managerial level, and interact with an external Search Marketing agency. Our Community Manager/Blogger will oversee and contribute recurrent content to holistically support our customers and corporate objectives.

Qualifications and Experience

• Has a bachelor’s or associates degree in music, advertising, marketing, graphics, web development, communications, English, IT, music, theater, anthropology, history or related.
• Excels at research, possesses excellent writing skills and the ability to crank editorial and technical writing output without brooding.
• Has work experience or training in advertising, PR, online marketing or similar field
• Proficient with Microsoft Office products.
• Dedicated to blogging and use of Facebook
• Understands the power of feed marketing
• Demonstrated creativity and documented immersion in social media (really send the links)
• Demonstrated ability to map out a marketing strategy and then drive that strategy proven by testing and metrics
• Experience sourcing and managing content development and publishing
• Ability to jump from the creative side of marketing to analytical side, able to demonstrate why their ideas are analytically sound
• Management experience or obviously ready for promotion to management
• Discretion to identify threats and opportunities in user generated content
• Understands social media universe including YouTube, StumbleUpon, Delicious, Digg, Reddit, Flickr, Forums, Twitter, Wikis, blogs, etc…We’re looking for a social media addict who maintains a personal mix of participatory expertise from among these channels.
• Possesses functional knowledge or some experience with HTML/CSS
• Knowledge of search engine optimization-think including basic keyword research. We name and tag our posts based on research..
• Has excellent verbal and written communication skills and an ability to work individually on a project or in a team environment
• Is eager to meet and exceed objectives and take on more responsibility
• Brings to the position outstanding organizational skills and the ability to handle multiple projects simultaneously while meeting deadlines
• Ability to communicate results to management and in a fast paced environment

Essential Duties and Responsibilities

• Interact with our customers to align unselfish service of their needs, with our corporate objectives
• Be the eyes and ears of our brand as if your own reputation depended on it
• Build and maintain our content distribution network by way of social media channels
• Minute by minute participation in conversations that surround our content and brand, answer comments, be a mediator.”
• Identify threats and opportunities in user generated content surrounding our brand, report to appropriate parties.
• Interact with legal, search, client and cross corporate agencies.
• Create content for feeds and snippets in various social media sites.
• Schedule and organize multiple departments which generate content on a daily basis
• Conduct keyword research including cataloging and indexing target keyword phrases
• Participate in social media, as yourself and white hat avatars, on our behalf
• Optimizing tags, on our feeds, sharing sites like YouTube/Flickr and search engines through copywriting, creative & keyword optimization & buzz pocket mining.
• Tag and title content, with an understanding of how the word’s chosen impact natural search traffic and rankings via recurrent optimized content
• Manage and track link building campaigns, coordinated with all facets of our business.
• Create and update daily, weekly and monthly reports
• Analyze campaigns and translate anecdotal or qualitative data into recommendations and plans for revising the social media campaigns.

Teknisessa puolessa on eniten tekemistä, mutta kaiken oppii. Olen aivan varma, että ympäriltä kyllä löytyy ihmisiä, jotka voivat sitten paikata omalla osaamisellaan tätä aukkoa teknisessa yleissivistyksessä.

Mallintyöstä – Elämäni henkarina, Osa I

Olen työskennellyt ammattimallina yli 10 vuotta. Suomessa on vain kourallinen ns. “oikeita”, pitkän linjan mallitoimistoja, joissa kaikissa on tarjolla suhteellisen samantyyppisiä keikkoja sekä saman suuruiset mallipalkkiot. Palkkiot sinänsä eivät ole mikään liikesalaisuus, mutta en minä niistä jaksa huudella. Malliduuni Suomessa ei ole mitenkään erityisen korkeapaikkaista verrattuna vaikkapa Saksan mallien tulotasoon. Korvaus riippuu siitä, minkä tyyppinen keikka on kyseessä, kauanko kuvaukset kestävät ja kuinka laajaan levitykseen aineisto menee.

Ennen meikkausajasta maksettiin eri taksa kuin varsinaisesta kuvausduunista, huonompaa siis. Jossain vaiheessa kokonaistyöaika lyheni digitaalisen kaluston myötä ja meikkikin vaadittiin tekemään itsenäisesti ennen kuvauksia. Jälkimmäinen etenkin lama-aikoina. Niinpä siirryttiin hinnoitteluun, jossa kaikki työ oli samanarvoista. Katalogikuvauksista Anttilalle, Prismalle, Tradekalle ja Citymarketille saa hyvin rahaa. Katalogien levitys on laaja, kuvaustahti ja vaatemäärät mielettömiä ja päivät venyy pitkiksi. Etenkin kausien pääkatalogeihin panostetaan merkittävästi, aiemmin jopa niin paljon, että tulevan kesän kuvastot käytiin purkittamassa ulkomailla suomalaisen kuvausseurueen voimin. Nykyään harvemmin.

"Glooriaa" - Ahteri paljaana Eiran Valintatalon edessä keksipuvussa.

Työn sisältö

Kuvastopäivänä työn sisältö on mallin osalta sitä ns. peruskauraa: Meikki, vaatteet ylle, kuvataan, vaatteet vaihtoon, meikin entrausta, uudet kuteet, kuvataan jne. Se millä syklillä sykitään riippuu siitä, tehdäänkö miljöökuvia, joissa täytyy rakentaa taustat/vaihtaa kuvauspaikkaa, vai tehdäänkö pelkkiä leiskattavia kuvia eli kuvataan kuteet taustafondia vasten studiossa. Katalogit työllistää säännöllisesti ja niissä pyörii muutaman vuoden sykleissä samat naamat. Katalogien tekijältä vaaditaan reippautta, nopeutta, monipuolista ilmeikkyyttä, loistavaa oman vartalon hallintaa, kykyä kuvata kimpassa, oman meikin tekemistaitoja sekä usein myös kuvausjärjestelijän jippojen osaamista. Pitää tietää, mistä kulmasta vaatteet näyttää parhaita, mitä yksityiskohtia kannattaa tuoda kameraa tai valoa kohti ja ylipäänsä valvoa toisella silmällä, että vaate on pääosassa ja näyttää houkuttelevalta.

Muissa kuin katalogikuvauksissa sykli on usein hitaampi. Siksi luulisi, että niistä maksetaankin enemmän. Todellisuudessa lehtitalojen taksat on aivan syvältä. Aikaa kyllä menee, mutta korvaus ei päätä huimaa. Tuokaan tosin ei ole vähentänyt meikäläisen intoa kuvaushommiin. Muotilehtien editorial-juttuja on kiva tehdä, vaikka työ junnaa mallin osalta enemmän kuin perinteisenä kuvastopäivänä. Editoriaaleissa panostetaan kuvausympäristön luomiseen, ja valojen, kuvakulmien ja paikkojen hakemisessa/valmistelussa kestää suhteessa kauemmin. Myös meikiltä ja hiuksilta (eli mallin osalta ihon ja hiusten kunnolta) vaadiaan enemmän, koska kuvat ilmestyy lehtiin hyvälaatuiselle paperille (joka toistaa tarkasti kaikki yksityiskohdat) usein kokosivun kokoisina, ei minään pieninä kikkareina, kuten kuvastoissa tyypillisesti. Tällaisistä laadukkaista muoti- ja beautykuvista on mallille iloa myös mallikansiossa, joten editorial-kuvausten arvoa voidaan mitata muunakin yksikkönä kuin pelkkinä euroina.

Anna-lehden editorial-kuvaukset Kuopiossa 07.

Kampanjat

Varsinkin aikaisemmin isot kampanjat, joissa haetaan jatkuvuutta ja pysyvyyttä, ovat rahan kannalta hyvää settiä. Kuvauksia on säännöllisesti tai ainakin kuvien levitys on laaja. Esimerkiksi Arskamatkojen kuvausmatka suuntautuu perinteisesti ulkomaille ja kestää viikon tai 10 päivää. Ei paha nakki. Vaikka työ on raskasta ja kuvauspäivät 12-tuntisia, se ei haittaa. Ulkomailla jaksaa kummasti paremmin!

Kohtuuttomuudet

Kuvaukset tulee usein lyhyellä varoitusajalla. Nykyään mallit saatetaan buukata jopa edellisenä päivänä. Kun aloittelin hommia 1997, sykli oli pidempi, 3-5 arkipäivää. Tässä asiassa syyttävä sormi osoittaa meihin mainos/markkinointituotantoihmisiin, mutta myös markkinoille sinänsä. Markkinatiedonkeruuta tehdään koko ajan, ja tuotannossa, kuten juuri kuvauksissa, täytyy reagoida saatuun tietoon yhä nopeammin. Trendit tulee ja menee, ja kun kuvataan kesää, suunnitellaan jo pitkälti seuraavaa kautta! Jopa kesken kuvausten saatetaan saada tarkennettuja ohjeita esimerkiksi kuvattavista lisävaatteista. Ei ole harvinaista, että viime hetkillä studioon pompsahtaa lähetti rekin kanssa, ja vaaterekissä roikkuu vain lappu: “Pakko kuvata tänään ja ehdittävä tähän kuvastoon”. Ja sitten näin tehdään.

Anttilan ulkoiluvaatteita 06.

Osittain kyse on varmaan myös suhtautumisongelmasta. Unohdetaan, että kaikki me ollaan lopulta ihmisiä, ei koneita tai vaaterobotteja. Monet luulevat, että malli ei tee muuta duunia kuin kuvauksia eikä opiskele, vaan päivystää ainoastaan kuvauskeikkoja ja järjestää itsensä paikalle lyhyelläkin varoitusajalla. Ja kyllähän se noin menee minunkin osalta. Kun keikat on kausiluonteisia ja korvaus suhteessa mihin tahansa peruspäivätyöhön erinomainen, kyllä sitä tulee joustettua. Nykyään yrittäjänä ja asiakasvastuullisena tilanne on toki toinen, koska jokainen jousto mallihommien suuntaan sekoittaa kaikkien muidenkin aikataulut.

Aikaisemmin alipalkattuna ja huonosti kohdeltuna keikkatyöläisenä en tuntenut hirveen huonoa omaatuntoa, jos jouduin lähtemään vakkarityöstä 4 tuntia normaalia aikaisemmin kuvauksiin. Riippuen työstä yhdestä kuvauskeikasta saattoi haalia puolen tai kokonaisen kuun palkan. Silloin ei ollut varaa kieltäytyä. Mallimaailmassa ei ole armoa, vaan mallia ei monesti saman asiakkaan keikoille kysytä, mikäli hän kieltäytyy niistä jatkuvasti. Tämä ei ole oikea lähtökohta millekään yhteistyölle, mutta totuus tuo sattuu olemaan.

Top Sportin kuvastoa tekemässä (=jäätymässä) 01.

Yleisestikin malleilta (ja heidän toimistoiltaan) odotetaan järjetöntä venymistä. Suhtautuminen malleihin on usein juuri sen mukaista, että mallin tärkein tehtävä on joustaa aikatauluissa, tulla toimeen kaikkien kanssa, ottaa vastaan muiden ohjeet ja reagoida niihin, näyttää pirteältä ja iloiselta, toimia reippaasti ja pitää turpansa kiinni omien mielipiteiden ja näkemysten osalta. Mutta tuo ON mallin työtä, sitä mistä hänelle maksetaan. Ja sekä mallin töitä että mallien kanssa töitä tehneenä voin todeta, että mikään ei rasittavampaa kuin malli, joka luulee olevansa ammattikuvaajaa, -meikkaajaa ja -stailaajaa osaavampi ja tekee sen selväksi suureen ääneen.

Suutari lestissään

Onhan se kieltämättä hankala pitää suunsa kiinni kuvauksissa, kun tuntee alalla olevana mainosten ja markkinointimatskun tuotantoprosessit ja tietäisi, miten joitain asioita voisi tehdä tehokkaammin tai paremmin. Mutta todellista ammattiaisuutta osoittaa juuri se, että tietää kulloinkin oman roolinsa tuotantoprosessissa. Kun on mallikeikalla, silloin täytyy vain jättää omat ambitiot ja päälle päsmäröinnit kahvikupin viereen keittiön lavuaariin ja pysyä annetussa roolissa, henkarina. Eihän kirurgikaan ohjaa leikkaavia kollegoitaan silloin, kun on itse operoitavana.

Kaiken kaikkiaan mallihommissa Suomessa oppii aivan jotain muuta kuin diivailua ja päihteiden käyttöä. Suurin osa malleista on aivan tavan talliaisia päivätöineen, opiskelupaikkoineen ja perheineen. Suurimmassa osassa tapauksista näihin hommiin ei liity sen suurempaa glooriaa kuin muuhunkaan markkinointialaan Suomessa. Tsorge! Niin se nyt vaan on ja on ollut. Maailmalla on toki omat kuviot.

Hymy hanuriin – Hymiöiden käytöstä teksteissä

Hymiöt ilmentävät kirjoittajan tunnetilaa ja/tai suhtautumista asioihin Hymiöiden käyttö riippuu siitä, mitä ja kenen kanssa viestitään.

Hymiöt “rakennetaan” yhdistämällä erilaisia kirjaimia ja erikoismerkkejä kuten sulkuja ja puolipisteitä tai kaksoispisteitä. Hymiöiden teho perustuu siihen,että tietyt merkit yhdessä muodostavat päässämme visuaalisen mielkuvan kasvojen ilmeistä. Esimerkiksi kaksoispiste ja sulku kiinni tulkitaan nauravaksi naamaksi, koska suupielet ovat ylöspäin. Sen sijaan kaksoispiste ja sulku auki on suu mutrullaan oleva örkki.

Hymiöiden luominen ja ymmärtäminen/tulkinta perustuu visuaaliseen hahmotuskykyyn. Nykyään sähköpostiohjelmat ja blogialustat muuttavat automaattisesti erilaiset merkkiyhdistelmät graafisiksi kuvioiksi, joiden on helppo nähdä esittävän tiettyä tunnetilaa.

Aivan kuten kasvon ilmeet ovat kulttuurisidonnaisia, ovat myös hymiöt. Toiselle pieni nauru -hymiö ( )  voi tarkoittaa “ok fiilistä” kun toiselle se merkitsee jotain “mullistavan mahtavansuperhyperhauskan jättikivaa!!!” Se miten hymiöiden sanoma tulkitaan, riippuu kulttuurin lisäksi myös hymiöiden käyttäjän viestintätyylistä. Jos minä laitan hymiön tekstiin, se on normaalia ja täysin odotettavaa, eikä kyseessä ole poikkeusiloinen päivä tai tilanne. Sen sijaan kun vannoutunut hymiöiden karttaja käyttääkin niitä, sillä on todella suuri merkitys vastaanottajalle, joka ei ole moiseen tottunut eikä osannut sitä odottaa..

Hymiöiden tunnistaminen tekstistä

Koska ihmiset hahmottavat muotoja eri tavalla, jotkut eivät huomaa hymiöitä tekstin seassa, mikäli ne ei automaattisesti muutu grafiikaksi. Joillekin iäkkäämmille hymiöt voivat olla täysin vieras kulttuuri! Esimerkiksi eräs ihana hoitaja kysyi vuoden tuntemisen jälkeen, miksi minun meilien lopussa on “risukasoja ja kaarisiltoja”. Pyysin häntä kääntämään näytön (tai pään, joka ei ole mahdollista tietystiä syistä) vinoon ja katsomaan uudelleen tuota risukasaa. Ja kappas, hän tunnisti sieltä hymynaaman symbolin.

Nykyän suurimmassa osasta palveluita on niin hieno grafiikka, että hymiöt “kääntyy” näytöllä oikein päin, eikä tarvitse enää käännellä puhelinta tai päätä 45 asteen kulmaan.Ja toki kyse on myös siitä, että ihmiset on sisäistäneet hymiökulttuurin. Hymiöt on vakiintunut osaksi arkista viestintää, eikä niitä enää käytä vaan nörtit ja teinit. Parhaiten pääsee hyvälle hymiöiden ihmeellisestä maailmasta tutustumalla hymiösanakirjaan.

Perushymiöt

Yleisimmät perusilmaisut ovat kai nämä kaksoispisteestä tai puolipilkusta ja sulkumerkistä ja isosta D-kirjaimesta tulevat.

: ja ) = = pikkuhymy

: ja ( = = suru

: ja D = = iso hymy

; ja ) = = silmänisku

Laajin näkemäni suomalainen hymiösanakirja löytyy täältä:

http://www.airteg.com/tekstiviestit/hymio-sanakirja/

Missä voi käyttää hymiöitä?

Kuten olette saattaneet huomata, minä olen suuri hymiöiden fani. Vaikkei tekstissä päästä suullisen ilmaisun tasolle, kyllä hymiöt helpottaa mielentilan tunnistamista. Toisinaan niiden käyttöä on vaikea karsia pois. Työposteihin hymiöt eivät kuulu samassa roolissa kuin vapaampaan viestintään, mutta tämäkin on ihmiskohtaista. Jos lakkaisin laittelemasta nauravia naamoja työmeileihin tai projektisoftaan, ihmiset varmaan ajattelisi, että olen jostain suuttunut. Tai sitten huokaisisivat helpotuksesta, kun eivät tuntisi pakottavaa tarvetta käyttää itselleen luonnotonta ilmasutyyliä eli hymiöitä arkisessa työpaikkaviestinnässä. En tiedä, täytyy kokeilla?

Hymiöiden ylikäyttöä pitää välttää. Jos laittaa niitä joka lauseeseen tai kappaleeseen, teksti venyy kuin kakskytä vuotta vanhojen Speedojen vyötärökuminauha.

Hymiöiden käyttö riippuu viestijöiden välisestä suhteesta mutta myös viestintävälineestä ja viestin tarkoituksesta. Chatissa tulee tulee heitettyä joka kommenttiin joku irvinaama, mutta täällä blogissa vaan joka kappaleeseen tai joskus ei ollenkaan. Harvemmin taitaa olla käsistäni tekstiä lähtenyt ilman yhtäkään hymistelijää. Ne kuuluu viesintätyyliini, koska olen tunteellinen muutenkin. Näytän mielentilani estotta, olipa se sulku oikealle tai vasemmalle.

It’s human, baby!

Ja lopulta kaikessa viestinnässä on kyse ihmisten välisestä juttelusta, johon nyt sattuu kuulumaan persoonallisuus ja tunteiden näyttäminen. Minun mielestä on turha tehdä dokumenteista täydellisen kliinisiä eli yrittää siivota pois aivan kaikki tunneilmaisut. Ei hymiöt todellakaan kuulu tarjouskirjeisiin eivätkä raportteihin, asiakasmuistioihin tai muihinkaan virallisiin paperiliitteisiin, (kuten tilinpäätökseen tai veroilmoitukseen;):D), mutta arkisten postien saatteissa voi käyttää yhtä tai muutamaa hymiötä, jos on siihen tottunut ja etenkin jos toinenkin toimii niin.

Aivan samalla tavalla kuin live-vuorovaikutuksessa, voidaan sähköisessä vuorovaikutuksessa löytää tunnustelemalla ja kokeilemalla yhteinen, tehokas  ja fiiliksiä herättävä tapa viesti.

Oma sääntöni on seuraava: Mitä virallisemmasta asiasta on kyse ja mitä vähemmän tuntee toista osapuolta, sitä vähemmän hymiöitä. Eihän sitä kasvotustenkaan vieraiden ihmisten kanssa tule heti näytettyä koko tunnekavalkaadia eli hymyiltyä kuin Naantalin aurinko tai vedettyä otsaa kurttuun ja suupieliä alaspäin, kun harmittaa.

Mutta on hyvä muistaa myös yllätyksellisyyden momentti. Jos asiakas saa vaikkapa 115 tarjousta vastauksena kilpailutukseensa ja vain yhdessä niistä on käytetty hymiötä, voisiko tämä nauravan naaman käyttäjä jäädä paremmin vastaanottajan mleleen tai erottua edukseen tuolla ystävällisellä merkillä? Riskit kuuluu elämään, ehkä kannattaa joskus kokeilla. Väitän ettei ainakaan aivan katastrofaalisia juttuja voi tapahtua, mikäli yksi hymynaama lipeää tarjousmeilin saatteeseen. Ei siis itse liitteisiin!

Häröilyä

Olen kokeillut kaikkea häröä ja vienyt arkisen viestinnän jopa niin erikoisuuksiin asti, että olen linkittänyt tarjouskirjeen vastaanottajalle mukaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, esimerkiksi Youtubeen. Kehottanut pistämään pyörimään hyvät jamit samalla kun tutustuu meilini sisältöön. Ah, ihana internet! Kuinka moni olisi nauhottanut C-kasetille tunnelmamusaa ja postittanut sen tarjouskirjeen mukana asiakkaalle ja laittanut mukaan post-it-lapun? Sähköinen viestintä on meikäläisen mielestä käänne entistä parempaan tunteiden viestintään, koska nyt tekstin lisäksi käytössä on lukematon määrä kuvia ja musaa. Helposti ja muutaman klikkauksen päässä! Ei se koskaan henkilökohtaista vuorovaikutusta voi korvata, mutta ei ole tarkoituskaan. Molemmilla on oma roolinsa niin yksityisessä kuin bisnesviestinnässä.

Mutta hei yksi nyanssi!

Jos harkitset nyt omaa viestintätyyliäsi uudelleen asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden suuntaan, etkä ole aivan ole varma kohderyhmän suhtautumisesta, älä ala leikkiä hymiöillä tai musiikeilla ja kuvilla, vaan jätä mielikuvien luomien  ja niillä vaikuttaminen siihen erikoistuneille. Turha kiivetä peppu edellä puuhun vain todetakseen, että sillä tyylillä harvoin pääsee latvaan saakka.

Ihmistyöstä ja henkilöstöasioista

Eräs läheiseni sai aikoinaan niin surkeaa kohtelua esimieheltään, että suivaannuin kirjoittamaan juttusarjan heikosta henkilöstöpolitiikasta. Tässäpä linkit, jos karseat kokemukset työelämässä kiinnostaa.

Osa 1

Jos kirjoittaisin kaikki mieleeni tulevat vääryydet, jatkaisin tätä ensi vuoteen asti, mutta tässä valitettavimmat pettymykset, joita olen joutunut kokemaan. Jatkan juttua taas joku toinen päivä, mutta startataanpa tähän ensimmäiseen osaan kronologisesti vanhimmista kokemuksista.

Osa 2:

Työskentelin yliopistoaikoinani pienemmässä palvelualan yrityksessä, jota johti lupsakka keski-ikäinen jokapaikanhöylä. Kaveri oli pärjännyt ihan ok omalla toimialallaan ja minut palkattiin tuohon muutaman hengen firmaan kehittämään asiakassuhteita, tekemään uusasiakasmyyntiä ja markkinointia suunnittelemaan. Työ on mukavaa, vaativaa ja kehittävää, mutta työnantajassani minua häiritsi yksi asia ylitse muiden. Tällä ihmisellä oli pakonomainen tarve tietää kaikesta kaikki.

Ystävällisyyden ketju ja “ilmainen” harjoittelija

Jouduin tuossa muutama hetki sitten aikamoisen joukkoharmituksen purkamisen kohteeksi. Kaikillla oli kaikkialla kaikki niin huonosti. Elämä oli yhtä katastrofia toisensa perään ja mikään ei mennyt niinkuin piti. Kaikki oli vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Päätin sitten tuollakin hetkellä, että vastaan kaikkeen kohtaamaani negatiivisuuteen positiivisuudella tai ainakin neutraaliudella. Tuttu tekniikka, mutta ei koskaan ole pahitteeksi päättää uudelleen olla positiivinen. Tavallaan muistuttaa itseään siitä, ettei ala surkutella turhia tai liian syvällisesti.

Voi että kuinka hienoja asioita tuo positiivisuus taas tuottikaan. Olen saanut muutamat erityisen haasteelliset ihmissuhteet kuntoon, törmännyt loistaviin uusiin mahdollisuuksiin sekä onnistunut ratkomaan täysin ulkopuolisten riitapukareiden välistä kärhämää. Tällä viikolla tapahtui ehkä hauskin positivisuusketju taas hetkeen, nyt työelämässä. Sain hakemuksen, jossa etsittiin työssäoppimispaikkaa. En voinut sellaista tarjota, koska meillä ei riitä kädet ohjaamaan harjoittelua. Ja työharjoittelu ilman ohjausta on sama kuin laskuvarjohyppy kylmiltään – stressaavaa, pelottavaa ja ahdistavaa. Ja siitä harvoin on kummallekaan osapuolelle todellista hyötyä, jos tuki ja sitoutuminen puuttuu. Minä en osaa enkä halua hyväksi käyttää näitä “ilmaisia” harjoittelijoita, vaan kerroin rehellisesti, mkä tilanne on.

Päätin kuitenkin hoitaa asian aiemmasta ja totutusta poikkeavasti, ja soitin hänelle sen sijaan, että olisin vastannut meiliin meilillä. No, en saanut rouvaa kiinni ja jätin viestin. Myöhemmin otin kuitenkin sähköpostin käyttöön, koska puhelin ei tuottanut tulosta. Laitoin hänelle ystävällisen meilin, jossa kiittelin mielenkiinnosta firmaa kohtaan. Lisäksi annoin pari positiivista lausahdusta selkeästä hakemuksesta ja CV:stä ja laitoin mukaan pari kannustavaa juttua markkinointitoimialaan, mihin rouva oli käsittääkseni nyt siirtymässä, liittyen.

Rouva vastasi minulle ja kiitteli ystävällisyydestä. Kuulemma 76 lähteneestä sähköpostista viiteen (5!) oli ylipäänsä vastattu tuon 1,5 viikon aikana. Miettikää, mikä kärpäsen paska vastausprosentti. Eikös tässä maassa pitänyt olla laskusuhdannekin, ja luulisi, että kaikki “ilmaiset” harjoittelijat tulisivat tarpeeseen? Vastasin vielä tähän vastausmeiliinkin muutamalla sanalla ja kiittelin kivasta palautteesta ihmetellen tuota prosenttiasiaa.

Meni muutama tunti ja rouva soitti minulle. Yllätyksekseni hän kysyi melko kylmiltään, olisiko meillä toimintaa Päijät-Hämeessä. Hänen ystävänsä oli perustamassa yritystä ja etsii osaavaa markkinointitoimistoa. Lisäksi kävi ilmi, että työvoimakoulutuksessa, jonka kautta hän oli siis meillekin tulossa, sattui olemaan pari puolituttua yrittäjää, joilla voisi olla myöskin suuri tarve ihmistä ymmärtävälle lafkalle. Ystävälliyys ja positiivisuus tuntuu toimivan aina. Kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä, ansaitsee myös itse muiden kiinnostuksen.

Tälläkin hetkellä mietin, että mitä jos olisin vain itsekkäästi vaikkapa kiireeseen vedoten jättänyt vastaamatta kokonaan tuohon meiliin? Tai vastannut vain muutaman ynseän sanan, kuten ehkä aiemmin olisin saattanut tehdä? Tuskin siitä olisi tällaista positiivisuuden ketjua ainakaan syntynyt! Tätä lisää.

–
Onkos sullakin kaikki heikun keikun? Kokeile piristystä tästä.