Ryhdissä mars!

hahaa, jotain mennyt paksuun kalloon tämän 2 vuoden aikana. Työhaastattelun aikana voi hyvin treenata pysty-hooveria ja jos alkaa oikein päätä väsyttää, ei muuta kuin kaulan koukistajien aktivointi.;)

Valinnanvaikeus + piheys = Tee Se Itse!

Ei löytynyt tuosta hillittömästä määrästäkään oikeankokoista ja näköistä keittiönpöytää, joten ei muuta kuin ostamaan puutavaraa ja verstas taas käyntiin mökille. Halutaan ehdottomasti paksut teräväreunaiset lähes neliönmalliset jalat. Ei mitään kromattuja eikä kukkakeppiversioita. Jykevät jalat sopii jyvään harmaaseen isolaattaiseen lattiaan. Levyyn olisi parikin vaihetoehtoa, joko samaa puuta kuin jalat tai sitten maitolasia tai ehkä joka ikivanha ovi, josta saisi hiomalla ja petsaamalla hvännäköiset osittain kuvioidun pöytälevyn. Täytyy miettiä. Jokatapauksessa tehdään pöytä itse.

Sen sijaan löytyi HM:stä liikaa vaatteita sekä jälleen yksi toiminta, josta niska saa separit: sovittaminen. Jatkossa on ostettava sovittamatta tai jätettävä ainakin suurin osa sovittamatta.

Onneksi olen vetänyt työkseni ylleni vuodesta 98 yleisimpien vaatemerkkien/valmistajien tuotteita about 50 päivää vuodessa suhteellisen tiiviillä tahdilla, niin se helpottaa melkoisesti shoppausta! Kaikesta kokemastamme siis todella on hyötyä. Uskon siihen vakaasti, että kaikki mikä ei tapa tai aja todelliseen epätoivoon, hyödyttää tai ainakin helpottaa elämää tulevaisuudessa.

Työtuhinaa

Luojalle kiitos sain tänään osuuteni mittavasta markkinointiprojektista (mm. nettisivujen uudistusprojekti) valmiiksi. Tehtävä: sisällöntuotanto + oikoluku. Homma olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos olisin käynyt paikan päällä hotellissa. No, nyt sain ainakin käyttää täysillä mielikuvitusta yhdistelemällä valokuvien antamaa informaatiota sekä kollegani/projektipäällikön luomaa briiffiä. Saa arvostella, vaikka vielä on viimeiset silaukset grafiikan ja oikoluvun kanssa kesken. Mutta kukas sitä valmista viitsisikään arvostella?

http://sorsanpesa.fi

Kiitos osaaville kollegoille yhteistyöstä!

20100630 011

20100630 006

Digitaalinen jalanjälki

Sain tänään kirjan Digitaalinen jalanjälki (Vassinen & Isokangas). Mä en nyt tiedä, onko hyvä vai huono asia, että sosiaalisissa medioissa markkinointia koskevasta kirjasta jäi mieleen päällimmäiseksi tällaiset lauseet:

1. Älä käytä blogeissa hymiöitä. IKINÄ.

2. Farmville -pelillä kerättiin Haitin hyväksi muutamassa päivässä 700 000 dollaria myymällä virtuaalimaissia.

Mielipiteitä? Miksi esimerkiksi näin luot verkkostrategian tai Finnairin blogi-case-jutut eivät jääneet mieleeni, koska ne olisi oikeasti opettavaisempia ja laajempia tarinoita?

:/

Päivi meets the Liesimies ja the Sähkäri – Saumatonta yhteistyötä

Uusi liesi matkalla

Onpas ollut kiva ja erityinen päivä tänään. Kaksi mimmiä kävi “katsomassa” asuntoa. Toinen oli tunnin ja toinen vielä kauemmin,  ja jäi molemmista todella hyvä fiilis.  Varmasti luotettavia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Nyt alkoi jo harmittaa, kun molemmat olivat niin kivoja, että kummalleko tämän sitten antaisi. Ehkä vedän arvalla. Katsotaan. Huomenna olisi tulossa lisää katsojia, mutta jos jompikumpi näistä tämänpäiväisistä kävijöistä ottaa asunnon, niin sitten annan tämän tottakai heille.

CASE UUNI

Uusi uunikin tuli. Tässä lyhyt kertomus tämän päivän uuninasennuksesta. Aikomoista showta. Tämä päivä on ollut pelkkää hyvän palvelun päivää, kiitos siitä Epilän Sähkökoneelle sekä Transpointille. Uskomatonta , kuinka hyväntuulisia ihmisiä heillä onkaan töissä! Olemalla ystävällinen ansaitsee aina vastaystävällisyyttä.

Vanha lies menossa pois.

Klo 14.00

Olipa kerran minä, The Liesimies ja The Sähkäri

Kävi niin, että vuokraemäntäni tilasi kuljetuksen uudelle liedelle, muttei asennusta eli sähkömiestä. Ja tavan kansalaistenhan ei pidä koskea voimajohtoihin. Hra Liesimies eli liesikuljettaja tuli aamulla luokseni isolla Transpointin rekalla ja toi uuden lieden. Mutta kappas, kun hän ei saanut vanhaa mukaansa, koska voimajohdon irroitus olis sähkärin hommia.  Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska nuorta naistahan autetaan aina.

Liesimies: “Moi! Tossa on sulle  uusi liesi. Missäs se vanha on?”

Minä: “Öö… No keittiössä, ota sieltä vaan.  Ehditkö juoda kahvit?”

Liesimies: “Tiedätkö, tätä liettä ei saa irti seinästä ilman sähkömiestä. Nyt me ollaan kusessa. Ja en kyllä ehdi ottaa kaffeja, kun on niin paljon töitä. Mutta soita Epilän Sähkökoneeseen. Sieltä tulee tulee lyhyellä varoitusajalla sähkäri, kun kaunis nainen pyytää”.

Minä: “OK! Ootko varma? Voinko mä sanoa terveisiä joltain? No, mee sä hoitaan muut kuljetukset, mä duunaan tänne sähkärin tänään niin, että voit hakee vanhan pois iltapäivällä.  Ootko varma, ettet ota kahvia?”

Liesimies: “Näin tehdään! Ilmoita mulle sit, milloin vanha on pois vietävissä. En ota kiitos kahvia. Juon sit myöhemmin, kun tuun uudestaan iltapäivällä. Menee neljään. Ok? Soita nyt sinne Epilään vielä, ennen kuin mä karkaan tästä”.

RING RING (Soitto Epilän Sähkökoneeseen. Liesimies odottaa. Ei vastannut)

Minä: “Ei vastannut. Tuu vasta huomenna noutamaan vanha pois? Jätä se uusi vaan siihen eteiseen!”

Liesimies: “Eihän sitä tähän voi jättää sähkötaulun eteen. Oota, mä siirrän sen olkkariin”.  (Ottaa kiinni liedestä ja nostaa sen olohuoneeseen. “Parempi se siinä on”.

Minä: “Kiitos ystävällisyydestä”.

Liesimies: “Tuun huomenna extrakeikalle, kun mun duunit loppuu kl0 17. Yritä saada sieltä Epilästä nyt joku kiinni. Soita mulle sit, kun tiedät, ajoitan ajot sen mukaan”.

Klo 14.20

Liesi mies lähtee muita hommia hoitelemaan, minä soitan uudestaan Epilään.

Project asennus.

RING RING…

Epilän Sähkökone: “Epilän Sähkökoneella, keskus puhelimessa!”

Minä: “Moi! Täällä olisi nyt pieni probleema. Timo transpointilta ei saa vietyä mun vanhaa liettä pois, ennen kuin teiltä tulee sähkäri irrottaan sen seinästä. Anteeksi tämä on täysin vuokraemäntäni moka, kun ei voinut tietää, että asennukseen tarvitaan sähkäri”.

ESK: “Joo, ihan perusjuttu meille, noin se aina menee! Ei ihmiset tiedä. Mutta nyt on meilläkin ongelma. Kaikki asentajat on varattuja seuraavat kaksi viikkoa, mutta mäpäs yhdistän työnjohtoon vielä ja kysyn, josko yks jamppa tekisi extrakeikkana. Ootas, soitan sulle takas “

PUHELU SIIRTYY TYÖN JOHDOLLE

ESK: “Työnjohto Hra X”.

Minä: “Moi! Täällä on pieni probleema. Timo transpointilta ei saa vietyä mun vanhaa liettä pois, ennen kuin teiltä tulee sähkäri irrottaan sen.  Sano sille jampalle, että laitan kahvit tippuun ja teen voikkuleipää, jos tulee tänne vielä päivän päätteeksi extrana. Ja voitte tietty laskuttaa extraa”.

ESK: “Ootas, soitan sulle kohta. Kysyn vielä ihan asentajalta itseltään, mitä on mieltä”.  (Repeilee voileiville)

(Liesimies Transpointilta soittaa tässä välissä)

Liesimies: “MOROOOOOOOO! Joko sait sen vanhan irti seinästä? Mä ajan kohta siitä sun ohi, ja voisin sittenki tulla hakeen sen tänään jo. Turhaa sä sitä siellä tuijotat koko illan”.

(Epilän Sähkökone koputtaa linjalla koko ajan!)

Minä: “No, en. Mutta todennäköisesti kohta on irti, olit oikeessa tulevat Epilästä hyvin suurella todennäköisyydellä vielä tänään. Mutta jos tuut kuitenkin huomenna, niin josko ehdit juoda ne kahvitkin”.

Liesimies: “Näin tehdään. Homma selvä. MORO!”

KLO 14.45

ESK: “Moi! Meidän nuori sähkäri tulee hoitaan sen lieden mutta se ei juo  kahvia. Tulee  ylimääräsenä sinne klo 15″.

Minä: “Ei se mitään, kunhan joku hoitaa tän. Laitan mehua”.

Klo 15.05

OVIKELLO SOI, sähkäri saapuu

Minä: “Oi, sä oot ihana, kun auttaan naista pulassa. Kiitos ihan hirveesti”.

Sähkäri: “Joo, toki”. Ei nää ole isoja hommia ja mielellään autan, kun kerta pulassa ollaan”.

Minä: “Joo en mä vaan Timo Transpointilta on pulassa, jossei se saa vietyä tuota vanhaa pois”.

Sähkäri: “Tossa on sulle sivuleikkurit ja puukko. Purappas se uus kuorista, mä alan irrottaa tätä, ok?”

Minä: “Selvä”

Sähkäri: “Ootas, mä nostan sen ensin sulle tohon valoisammalle paikalle, niin näet paremmin”.

Minä: “No, kiitos nyt hirveesti”.

Klo 15.45.

Vanha liesi on purettu, sähkäri on irroittanut vanhan ja nostaa uuden paikoilleen ja asentaa sen pelikuntoon ja alkaa tehdä lähtöä. Liesimies on jo soittanut kerran tässä  välissä ja tiedustellut, sainko sähkärin paikalle vai olenko pulassa.

Minä: “Oliko se liesi muuten yks- vai kolmivaiheinen? Iskän kanssa eilen mietittiin. Hän on kanssa sähkäri”.

Sähkäri: “Kolmivaiheinen se oli. Ja hyvä liesi on. Se on nainen nyt sitten toimintavalmis. Ei muuta kuin kokkaamaan”.

Minä: “Kiitos ihan hirveesti kun tulit extrana. Arvostan tätä todella. Teenkö sullekin safkaa nyt sit uudella liedellä?”

Sähkäri: “Nyt ei ehdi, mutta lasku tulee perässä”.

Minä: “jeps, oot kyllä palkkas ansainnut. Sä ja Liesimies pelastitte mun päivän”.

Sähkäri: “No, ilo oli mun puolella. Kiva kun on mukavia asiakkaita. Moikka!”

Minä: “Kiitos”

Ja huomenna sitten tulee The Liesimies noutamaan tuon vanhan pois. Hei wau, mä sanon. Mistä saa tällaista palvelua enää nykyaikana?

Kuluttajan valtaa?

Tällaisen romun sain lainapuhelimeksi, kun huollossa (jossain Puolassa) menisi 3-5 viikkoa.

http://thenextwavefutures.files.wordpress.com/2007/06/1100-2.jpg

EI MUUTEN IKINÄ KELPAA!!!

Niinpä alettiin neuvotella

Huolto (Erinomaista palvelua kivoilta pojilta Epilän Digimanilla)

“Jätä N900 korjaukseen ja saat tilalle halon eli 1100:n” (kehitysmaaversio, kuten asiantuntijat kutsuvat). Ei multimediaa, ei toiminnallisuuksia, ei netti, ei meiliä = BIG NOUNOU!!! “Sorry, ei ole muita. Kysy myyntiliikkeeltä eli Jimm’s PC-Storelta, mikä niiden politiikkaa on. Sieltä saisit kyllä vaihtokapulan. Ja josset saa, rutise Nokialle”.

Soitto Nokialle:
“Ei meidän kuulu antaa sulle uutta VASTAAVAA kapulaa, vastuu on huoltoliikkeellä, eikä edes jälleenmyyjällä eli Jimmsillä”! (Häh, eiks se ollutkaan myyjällä niinkuin huolto sanoi?)

Soitto Jimmsille:

“Asiointi kahden asiakaspalvelijan kanssa, joista viimeisin yhdisti jälkimarkkinointipäällikölle. Jälkimarkkinointipäällikkö voisi päättää, että saisit uuden puhelimen tilalle. Kävisikö sellainen? Hän soittaa sulle kohta, niin voitte neuvotella. Uskon, että onnistuu”.

Minä:

“Helvetin hieno homma, koska olen jo sormet FB:n ja Twitterin näppäimillä valmiina kertomaan koko maailmalle, kuinka paskaa kohtelua olen saanut ja kuinka vaikeaksi tämä homma voikaan mennä. Toivottavasti markkinointipäällikkonne osaa toimia fiksusti, koska voisimme tilata näitä lisääkin, jos tämäkin yksi toimisi”.

Katsotaan kuinka pitkällä kuluttajan valta riittää tässä tapauksessa. Odotan jälkimarkkinointipäällikön soittoa ja olen varma, että hän ymmärtää firman parhaansa, vaikka voi kyllä olla hiukka hankala saada uutaa.  Haluan olla jo henkisesti valmistautunut siihen, että N900 menee puhelinten taivaaseen, ja minä saan suoraan uuden tilalle. Jos kyse olisi pelkästä USB-portista, se olisi varmasti korjattavissa, mutta kun paskana on myös näppäimet ja kosketusnäyttö. Maanantaikappale. No, tuskin tässä nyt niin onnellisesti käy, että saisin uuden kapulan. Ei kuulu Nokian tuotepolitiikkaan, vaan hävikki menisi tässä tapauksessa jälleenmyyjän omasta kukkarosta.

EDIT:

Tarina jatkuu. En saanut uutta puhelinta, en sitten millään! No nyt tulee  vaihtokapulana Samsung JET Jimmsiltä. Tulee kun tulee, sentään kotiin asti tällä kertaa. Viimeksihän kirjasivat osoitteen väärin ja puhelin hukkui matkalla Postiin.

N900 lähtee siis Puolan pojille, ja toivotaan että hukkuu sille tiellensä. Nokian tuotepolitiikan mukaan puhelimet kannattaa korjauttaa Puolassa, eikä Suomessa. Eli toisin sanoen logistiikkakustannukset ja kaikki muu organisointi maksaa vähemmän kuin työ Suomessa. Halleluujaa vaan, mitä energian tuhlausta roudata noita ympäri maapalloa. Ei taas niin mitään järkeä. Ja sitä paitsi purkasta ei kyllä saa sitten niin millään mitään muuta kuin purkkaa. Eli näillä on nyt mentävä. Seuraavan kerran kun se hajoaa, saan uuden puhelimen. Tosin siinä vaiheessa vaihdan taas Appleen. Sit onkin käyty koko kierroa läpi.

http://www.mobiiliblogi.com/wp-content/uploads/2009/06/samsung_jet.jpg

Tekstin sisältö, muoto ja työstövälineet

Monesti kuulee syytettävän jenkkejä siitä, että he pyrkivät yksinkertaistamaan ja listaamaan monimutkaisen tiedon. Uskovat siihen, että yksinkertaistetuilla ja ohjemuotoon kirjoitetuilla ohjeistavilla listauksilla ja luokitteluilla onnistuu kaikessa.

Nyt kun yritän pitkän saikun jälkeen sisäistää paljon asioita kerralla lyhyessä ajassa, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tuo tapa toimii itseasiassa erittäin hyvin. Etenkin nykypäivänä, kun teksti on verkossa projektinhallintaohjelmissa, asiakastietokannoissa tai meileissä, täytyy tekstin sisällön rinnalla hallita ennen kaikkea tekstin esitystapa. Sama pätee verkkosivuihin.

Kun tekstiä on paljon, sivun rakenne ratkaisee, kuinka vaivattomasti tieto löytyy, jaksetaanko sitä lukea ja tiedetäänkö, miten tiedossa pääsee liikkumaan kohti syvällisempää tai pinnallisempaa osaa. Ja sama käänteisesti, tekstiä voi olla paljon, jos se on osattu jäsennellä oikein! Edelleen näkee suomalaisten tekemiä verkkosivuja (yrityssivuja, blogeja, infosivuja yms), joissa on liikaa tekstiä yhteen putkeen samalla fontilla, rivivälillä ja välistyksellä ja tietenkin ilman otsikointia. Pahimmillaan myös välimerkit puuttuvat.

Skannaaminen

Ihminen lukee verkkosivuja ns. skannaamalla eli silmäilemällä ja kiinnittää huomion vain n. 25 prosenttiin kaikesta tekstistä, mitä sivulle on työnnetty. Esitystapaa ja rakennetta kannattaa siis miettiä muutaman kerran, ja tässä valossa listaukset, luokittelut sekä visualisointi vaikuttaa oikein järkeviltä! Listaavia, paljon väliotsikoita ja lyhyitä kappaleita sisältäviä kirjoituksia on oikeasti helppoa lukea, sisäistää ja palauttaa mieleen. Jos otsikko on “21 asiaa, joita Facebook-markkinoijan täytyy tietää” tai “16 yleisintä selitystä, kun myynti ei toimi”, niin onhan se ymmärrettävää. Ja kun tekstin alakohdatkin on listattu ja numeroitu ns. ohjemuotoon lukukokemus hipoo miellyttävää.

Tärkeysjärjestys ja yksinkertaistaminen

Okei toki pitää muistaa, että merkityssisältöön ei kannata suhtautua samalla tavalla kuin esitystapaan. Vaikka asiat on listattu, se ei tarkoita sitä, että sisältö olisi yhtä yksiselitteisesti tulkittavissa tai että listan ohjeet olisi edes totta! Syy-seuraussuhteet ja merkityssisällöt listauksen takana ovat monimutkaiset.

Toinen perusolettamus listoihin liittyen on se, että asiat olisivat tärkeysjärjestyksessä niissä. Lukijat noudattavat first things first -ajattelua, vaikkei kirjoittaja olisi ajatellut asiaa tekstiä tuottaessaan. Tämäkin fakta pitää muistaa, jos kirjoittaa työkseen verkkoon.

Sisältö, muoto ja työvälineet

Ylipäänsä on järkevää erottaa sisältö, esitysmuoto ja työvälineet toisistaan. Otetaan esimerkki markkinointitoimiston arjesta ja keksitään uutta nimeä uudelle firmalle.

- Visuaalisesti hahmottava itseään luovana pitävä persoona, joka keskittyy pelkästään tekstin merkityssisältöön saattaa ajatella, että nimivaihtoehdot pitäisi kirjata paperille.
“Täytyy tuntea, kuinka kynä soljuu sormissa, paperia voi myös pyöritellä mukavasti, sitä tuntee sormilla, kuinka nimi kasvaa ja muuntuu, huonot ehdotukset voi konkreettisesti rytätä ja heittää roskiin, ja ehkä suoristaa uudelleen”.

- Loogikkona itseään pitävä taas istuu tietokoneen ääreen ja avaa excelin.
“Tänne on helppo kirjata nimet, poistaa huonoimpia, muokata vanhoja, leikitellä sana- ja kirjainyhdistelmillä. Vaihtoehdot saa helposti sortattua eli luokiteltua. Täällä ne on selkeästi ja siististi ja printattavissa sekä ennen kaikkea niistä voi tehdä analyysia esimerkiksi tavumäärän tai vokaalien ja konsonanttien välisen suhteen näkökulmasta”.

Kumpi tapa on oikea?

Molemmissa on järki, mutta kallistuisin jälkimmäiseen siitäkin huolimatta, että pidän itseäni ns. luovana persoonani. Mielestäni työtavan ja työvälineiden loogisuus ei sulje pois luovuutta sisältöjen keksimisessä ja merkityserojen löytämisessä. Siinä vaiheessa, kun nimiä oikeasti pitää vertailla, luokitella, mitata ominaisuuksien perusteella tai esitellä muille, veikaan, että exceliä käyttävä suoriutuu tehokkaammin ja uskottavammin juuri loogisen esitystavan ansiosta. Ei sisällön esitysmuoto eikä tietotekniset apuvälineet ole täysin sidottuja tekstin sisältöihin suunnitteluvaiheessa. On eri asia, jos mukana on alusta asti graafisen suunnittelun elementti, jolloin täytyy miettiä myös sitä, miltä teksti näyttää tyyliltään. Sama sanahan voi olla aivan eri näköinen riippuen siitä, miten se on muotoiltu. Lopuksi esimerkki siitä:

Hyvää yötä!

HYVÄÄ YÖTÄ!

Hyvää yötä!

Hyvää yötä!

H y v ä ä  y ö t ä!

HyVäÄ YöTä!

Hyvää yötä!

Ratkaisukeskeinen johtaminen ja ajattelutapa

Tuttavani, joka aktiivisesti seuraa tätä blogia, kysyi minulta, mistä ammennan arvo- ja aatetaustaa kirjoituksilleni. Tässä muutamia näkökulmia, jotka koen tärkeiksi niin työelämässä kuin vapaalla.

Minä en osaa asettaa itseäni mihinkään yhteen, suppeaan selkeäreunaiseen lokeroon tässä asioissa. Tai oikeastaan kyse on siitä, etten halua toimia niin. Ennemmin kuvailisin itseäni mustekalaksi, joka pönöttää keskellä erilaisia bokseja ja liottaa lonkeroitaan niissä. Sitten hän imee eri bokseista olennaisimmat palat ja yhdistää parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi, joka riippuu aina tilanteesta ja ihmisistä.

Jos jotain yhtä isoa kehystä haluaa ajatusmaailmalleni hakea, niin se on juuri tuo moniulotteisuus ja eri tieteenalojen rajat rikkova näkemys asioihin. Se näkyy aivan kaikessa. Koulutukseni on yhdistelmä sosiaali-, ihmis- ja kauppatieteitä, samoin kuin työkokemukseni ihmissuhde- ja asia-ammateista. Kuulun ja vaikutan monissa hyvin erityyppisissä verkostoissa ja pidän siitä, että saan viestiä erilaisten ihmisten kanssa. En ole mikään tuuliviiri, mutten myöskään ehdottomuuden perikuva. Mustekalan lisäksi minua kuvaa kameleonttimaisuus: Monisyisyys ja kyky vaihtaa näkökulmaa ja roolia nopeasti ovat ominaispiirteitäni.

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa

Mikäli jotain tieteellistä pohjaa pitäisi nimetä, kaksi näkemystä nousee ylitse muiden: humanistinen (ja sitä myötä positiivinen) psykologia ja sille pohjalle rakennettu ns. ratkaisukeskeinen näkemys/lähestymistapa elämään (Solution Focus Approach). Toki myös taloustieteellisistä sekä viestinnällisistä teorioista löytyy monia kiinnostavia sektoreita, mutta kun markkinoinnissa monet niistä nojaavat juuri psylologiaan, niin ei niistä sen enempää.

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa tulee Jenkkilästä, ja se on alun perin ihmissuhdeterapeuttien kehittämä terapiamalli. Ajattelussa korostuu myönteisyys sekä voimavarojen ja tulevaisuuteen suuntautumisen korostaminen ongelmanratkaisussa. Ihminen nähdään aktiivisenä tyyppinä, joka voi vaikuttaa omilla päätöksillä ja käyttäytymisellä asioihin. Ratkaisukeskeisessä toiminnassa vältellään ongelmien vatvomista puhumalla asioista suoraselkäisesti mutta ihmisarvoa kunnioittavasti. Myös muutokset millä tahansa elämän osa-alueella viedään läpi niin, että toteutuksessa muistetaan aina toisten ihmisten kunnioittaminen. Ratkaisukeskeisesti toimiva esimies ei ole käskijä, vaan toisten ihmisten työstä selviytymisen mahdollistaja.

Myönteisyys voimavaraksi

Ratkaisukeskeisyyttä on tutkittu tieteellisesti, ja sitä käytetään nykyään yhä enemmän terapian lisäksi työyhteisöjen kouluttamisessa ja kehittämisessä. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa korostuu käytännönläheinen, osallistuva ja myönteinen toimintatapa. Jonkun mielestä kyseessä on ns. helppo, pehmeä ja epätieteellinen tapa pureutua ongelmiin. Pehmeä kyllä, ainakin verrattuna ns. vanhaan auktoriteettiin, kontrolliin ja valta-asemaan perustuvaan johtamistyyliin, mutta ei missään nimessä helppo, eikä etenkään epätieteellinen. Monesti helppoa olisi juuri olla se kova ja ylimielinen käskyttäjä, mutta se tyyli ei sovi nykypäivän työelämään, jossa korostuu asiantuntijuus, yhteistyö, jatkuva kehittyminen ja hyvinvointi. Tieteellinen tausta on pakko ymmärtää, jotta voi soveltaa perusmalleja rationaalisesti myös käytännön työelämässä.

Kivisydämiset diktaattorit on so last season!

Ratkaisukeskeisesti toimiva johtaja ei voi olla kivisydäminen, vallanhimoinen tai epäinhimillinen diktaattori, eikä kärsiä minä-syndroomasta, tekopyhyys-ongelmasta tai tuuliviiri-kompleksista. Jos ratkaisukeskeisyyden haluaa kahteen sanaan kiteyttää, ne olisivat mielestäni: ihmisyys ja kunnioitus. Ihmisiä voi kunnioittaa aina ja kaikessa, vaikka olisikin heidän kanssaan eri mieltä, puhuisi suoraan ja joutuisi tekemään myös ikäviä päätöksiä ja muutoksia. Itse asiassa juuri sääntöjen ja rajojen asettamisessa ja seuraamisessa on kyse mitä suurimmassa määrin ihmisyyden kunnioittamisesta. Esimiehen tärkeä tehtävä on auttaa työyhteisöä löytämään ja luomaan yhteiset säännöt ja huolehtia, että kaikkia todella koskee samat säännöt ja että sääntöjä noudatetaan arjessa. Kun työntekijät tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mitkä ovat toiminnan rajat, he voivat keskittyä työn tekemiseen. Epävarmuus ja jatkuva muutos ovat mielestäni suurimmat uhkat 2000-luvun työelämässä.

Ikävät päätökset

Esimiehen työ ei ole pelkkää ruusuilla tanssia, mutta toisaalta ratkaisukeskeisesti toimiva esimies ei pelkääkään haasteita. Hän uskaltaa olla eri mieltä asioista ja sallii myös muiden näkemykset.  Hän ei ota asioita liian henkilökohtaisesti, eikä aina ensimmäisenä ole epäilemässä, etteikö hänen ammattitaitoonsa tai osaamiseensa luotettaisi. Ratkaisukeskeisesti ajatteleva esimies ymmärtää, että kukaan työyhteisössä – ei edes se suurin ja mahtavin pomo – ole pyhimys, eikä edes kuninkaallinen. Ihmiset sekä hierarkiassa ylempänä ja edellisellä portaalla ovat valmiit hyväksymään pienet puutteet, jos yhteisössä muuten vallitsee perusluottamus ja arvostus. Perusluottamus ja arvostus rakentuvat arkisessa viestinnässä, yhdessä työskentelyssä sekä siinä, että kaikista hankalimmatkin tilanteet on hoidettu arvostetusti. Näistä eniten painoarvoa on varmasti viimeisellä! Käänteisesti, jos perusluottamus on kerran murtunut tai sitä on horjutettu, niin esimiehen voi olla vaikeaa saada arvostusta enää koskaan, vaikka hän tekisi mitä. Sen olen huomannut, että kannustava yhteistyöfiilis ja miellyttävä työilmapiiri on vaikea rakentaa, helppo murskata ja vielä vaikeampi palauttaa!

Konfliktien ratkomisesta

Ratkaisukeskeisesti ajatteleva esimies ymmärtää, että  konfliktit on tarkoitettu ratkottaviksi, ei vatvottaviksi. Kaikki ratkaisut eivät kuitenkaan ole kaikkien kannalta myönteisiä, ja siihen vain on parempi tottua. Joko kokee aina olevansa sorsittu, mikäli asiat eivät mene, niinkuin hän odottaa, ja niskoittelua ja eripuraa ilmenee kaikissa tapauksissa. Mutta juuri tällaisissa hetkissä luottamus johtajaan punnitaan. Inhimillinen toiminta vaikeina hetkinä on karisman kasvattaja, jolle ei kilpailijaa löydy. Kuten eräässä kirjassa hyvin kirjoitettiin, suoraselkäiset ja perustellut päätökset yhdistettynä ihmisiä kunnioittavaan ja osallistumista kannustavaan toteutustapaan eivät ole mahdoton yhdistelmä, vaikka siltä voi vaikuttaa.

Arvostus – Valmentava käsikirja esimiehille

Arvostus – Valmentava käsikirja esimiehille on loistava teos. Olen lukenut sen kolmesti, ja voisin lukea sen yhä uudelleen ja uudelleen. Kirja on ilmestynyt 2010 ja siinä yhdistyy monien muiden alan perusteosten näkemykset ja neuvot parempaan esimiestyöhön – rönsyilemättä ja käytännöllisesti. Opuksessa kirjoitetaan selkeää suomea, eikä sorruta kikkailemaan termeillä ja teorialla. Kaikki kirjoitukset perustuvat pitkään työelämän kehitystehtävissä toimineiden ammattilaisten käytännön kokemuksiin, mikä tekee teksteistä inhimillisiä. Kirjaa ei missään nimessä kannata alkaa “tankata”, ennen kuin olet vastannut kahteen tärkeään kysymykseen, jotka esitetään kirjan alussa
- Haluanko olla esimies, vaikka kyseessä on palveluammatti, jonka tärkein työsisältö on varmistaa muiden menestyminen ja onnistuminen.
-Haluanko olla toisten käytettävissä?
Jos mielikuva ei iske, on rohkeuden merkki tunnustaa asia itselleen. Menestyksekkäässä johtamisessa on mielestäni kyse muiden ihmisten, niin työyhteisön kuin asiakkaidenkin palvelemisesta, kunnioituksesta ja arvostuksesta. Muiden johtaminen lähtee itsetuntemuksesta sekä itsensä johtamisesta. Ei sen enempää, eikä vähempää.

Tsemppiä työviikkoon!

Facebookissa – Respect your granny!

Moni uskoo, että verkossa käyttäytyminen on oma taiteenlajinsa, jossa korostuu erilaiset säännöt kuin live-elämässä. Minun mielestäni asia ei ole näin mustavalkoinen. Verkko on pitkälti virtuaalinen toisinto tavallisesta elämästä, joten siellä voi soveltaa samoja vuorovaikutusmalleja kuin elämässä yleensä. Parhaiten pärjää, kun on aidosti oma itsensä, rehellinen ja kohtelias. Tässä muutama tapavinkki, jotka sain joskus mummoiltani oman huushollin pyörittämiseen.

1. Mieti tapojasi.
Sosiaalinen media todella on sosiaalinen. Vaikka vuorovaikutus tapahtuu virtuaalisissa yhteisöissä, verkossa pätee samat lait kuin reaalimaailmassa. Jos käyttäydyt kuin idiootti, älä odota että sinulla on frendejä. Kaveritkin katoaa, josset osaa käyttäytyä kunnolla.

2. Vaihda vaatteet, huolehti hygieniasta
Kuinka ilmaiset itseäsi FB:ssä, on yhtä tärkeää, kuin miten ilmaiset itseäsi luonnossa. Muut arvostelevat sinua jatkuvasti ja jopa tarkemmin, kuin sinä itseäsi. He seuraavat, miltä näytät kuvissa – sekä itsesi postaamissa että muiden lähettämissä. Muista siis vaihtaa vaatteet, pestä hiukset ja nukkua.

3. Älä kiukuttele
Kaikkia harmittaa joskus. Jos keskityt pelkästään kiukuttelemaan statuksissasi tai wallillasi (tai muiden wallilla), sitä ei kauaa jakseta seurata. Jatkuvasti pahalla tuulella olevaa tyyppiä ei aina jakseta live-elämässäkään. Miksi verkossa viitsittäisiin kuunnella ainaista valitusta ja ärhentelyä? Yhtä lailla ihmisiä ärsyttää tekopyhyys, itsekehu ja omaan napaan tuijottaminen.

4. Lähetä kutsut, toivota tervetulleeksi, kestitse hyvin ja muista kiitoskortit.
Ihmiset arvostavat kohteliaisuutta ja hyviä tapoja. Kutsu heidät ajoissa juhliin ja tapahtumiisi, ole ystävällinen ja iloinen heidän saapuessaan, kestitse vieraat hyvin ja kiitä heitä sydämellisesti käynnistä. Yksinkertainen kiittäminen ja kehuminen saa ihmeitä aikaan. Muista, että kaikkia ei voi kutsua yhtä aikaa kaikkiin kemuihin, bileisiin ja juhliin.

5. Käyttäydy hyvin ja älä töni.
Käyttäydy muita kohtaan kunnioittavasti niin omassa kuin muiden kotona. Ole arvostettava, niin saat itsekin arvostusta. Ole aito, niin sanasi ja tekosi eivät jää pelkäksi hyväksi tahdoksi. Etene päämääriisi rehellisellä pelillä muiden tunteita unohtamatta. Kyynärpäätaktiikka saattaa toimia hetkellisesti, mutta siitä jää yleensä paha mieli.

6. Älä huudata musiikkia.
Älä pilaa omaa tai muiden kuuloasi metelillä. Kannusta sekä itseäsi että muita puhumaan, ei huutamaan. Tee mitä lystäät omassa huoneessasi, mutta siinä vaiheessa melu kantautuu koko taloon, väki joko poistuu tai musiikki pienenee. KUKAAN EI JAKSA KUUNNELLA ISOÄÄNISTÄ MÖLYÄ PIDEMMÄN PÄÄLLE, JOTEN SHUT UP.

7. Tee se loppuun, minkä aloitit.
Mitä teetkin, sitoutuminen on sopimus. Partiokerhot, ratsastuskoulut ja askartelupajat kokoontuu säännöllisesti, ja niiden vetäjiltä odotetaan aktiivisuutta. Kun porukat verkkoon oman “pajan” tai kohtaamispaikan, et voi lähteä läiskimään sieltä hetken mielijohteesta vain siksi, ettei sinua oikein enää kiinnosta. Mitä muut sanovat, kun ensin aloitat juttuja ja toisessa hetkessä jätät ne kesken?

8. Opettele tykkäämään vihanneksista.
Vihannekset ovat rumia eivätkä ne maistu aina hyvältä. Silti niitä tarvitaan, koska niistä saa tärkeitä ravintoaineita. Myös sosiaalisissa medioissa on pakkopullalta maistuvia osa-alueita, joihin pitää opetella suhtautumaan kuin vihanneksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi perustietojen päivitys ja oman wallin “siivous”.

9. Kunnioita perinteitä
Muista, että vanhoissa esineissä on menneisyyden taikaa. Vaikkei vanhat esineet välttämättä ole yhtä arvokkaita ja hienoja kuin uudemmat seuraajansa, niillä on tunnearvoa ja perinnehistoriaa. Uusi ei koskaan korvaa kokonaan vanhaa, eikä uutta voi syntyä, jollei vanhaa olisi ensin luotu. Toisinaan perinteinen meili, puhelu tai tapaaminen välittää asioita, joita et ikinä pysty viestimään FB:ssä.

10. Muista luottamus!
Luottamus merkitsee lopulta eniten. Jos ihmiset eivät voi luottaa sinuun, sinulla ei ole arvoa heille. Ei etenkään verkossa, jossa ei ole samalla tavalla mahdollisuutta vakuuttaa luotettavuuttaan kuin livenä.

11. Mieti kahdesti, ennen kuin sanot.
Ajattele, mitä sanot, ettet sano, mitä ajattelet. Ja kun sanot kuitenkin, sorvaa ainakin sanomisia. Joka kerta kun avaat sanallisen arkkusi ja painat enteriä tai sendiä, kommenttisi on jätetty ja sitä ei voi yleensä vetää takaisin. Joku ehtii nähdä kirjoitukseksi aina, vaikka olisit kuinka nopea deletoimaan. Mieti millaista sanomaa haluat jättää jälkeesi ja mitä haluat muiden kertovan sinusta eteenpäin.

Erityisen tarkka näiden asioiden kanssa saa olla silloin, kun sinulla on työsi tai asemasi vuoksi julkinen profiili tai olet vastuussa yrityksen viestinnästä.

Hyvää vappua!!!

Arjen arkkienkeli

Pari päivää sitten istuin koneella kuten nytkin, yhtäkkiä posken limakalvolla kieleni alla tunsin jotain sinne kuulumatonta. Nousin, melkein juoksin vessan peilin eteen, levitin suuta niin, että silmänikin pullistuivat. Nyt saatoin nähdä sen, kahden sentin läpimittaisen tulipunaisen alueen, jonka keskellä oli jotain tummaa. Kiljaisin niin että itsekin pelästyin: Tää on suusyöpää, oon ihan varma siitä!!

Mieheni oli hetkessä luonani, näin hänen kauhistuneen ilmeensä: “Ompa aika kauheen näkönen”, häneltä lipsahti. Varasin oitis ihotautilääkärille ajan. Pääsisin vasta kolmen kiduttavan pitkän päivän jälkeen, miten jaksaisin odottaa niin kauan? Sitten muistin oman hammaslääkärini, tuon ihanan miehen, joka oli pystynyt poistamaan lähes kokonaan hammaslääkärikammoni, josta olin kärsinyt koko ikäni. Vapisevin käsin näpyttelin numerot ja selostettuani asian. Toisesta päästä kuului rauhallinen ääni: “Haluaisitko tulla käymään vastaanotollani, voisin vilkaista sitä”. Ai että haluaisinko, jos joutuisin odottamaan vielä vähänkin, minut saisi kuskata saman tien Hattelmalaan.

Tunnin päästä istuin tutussa tuolissa, kirkas valo sattui tummien lasienkin läpi silmiini, odotin pelon sekaisin tuntein hänen kommenttiaan.” On aika ärtyneen näköinen, taidan pirauttaa kirurgikollegalleni, saa vähän vilasta sitä…” Siinä vaiheessa olin aivan varma siitä, että oma diagnoosini oli ollut oikea, että ihan kirurgille, hehän leikkauksia tekevät, ajattelin. Kukaan ei vastannut puhelimeen.. Hammaslääkärini yritti seuraavana keskusairaalaan, sieltäkin oli valkotakkiset jo lähteneet ansaitsemalleen vapaalle.” Katsotaanpa vielä uudestaan sitä” kuulin hänen rauhoittavan äänensä. Hän tutki ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja seuraavat sanat tulen varmaan muistamaan koko ikäni: “Sinultahan poistettiin vanha amalgaamipaikka muutama viikko sitten, tämähän on amalgaami tatuointi. Limakalvolla on ollut pieni haava/hankauma ja sinne on koteloitunut kyseistä paikka-ainetta. Olen siitä 99:n prosenttisen varma! Ei tarvi pelätä”.

En enää miettinyt sitä yhtä prosenttia, olin niin helpottunut. Teki mieli halata häntä, en  kumminkaan kehdannut. Katsoin häntä silmiin sanoen:” Paljon kiitoksia sinulle kun mahdutit minut kiireiseen päivääsi, olen siitä niin iloinen…” Hymyillen lempeästi hän saatteli minut odotushuoneen puolelle, sovimme tapaamisesta kuukauden päästä uudelleen.

Askel oli kevyt suunnistaessani autolle, ajatukset palasivat todelliseen asiakaspalvelijaan, jollainen oma hammaslääkärini oli. En tiedä ketään toista lääkäriä, joka antaa minulle ajan tunnin sisällä soitosta, ottaa yhteyttä kollegoihinsa, lohduttaa pelokasta potilasta ja tekee tämän kaiken vielä hymyillen aurinkoisesti. Hän on minun ja monen muun arjen arkkienkeli, jollaisia toivoisi olevan paljon paljon enemmän tämän hektisen elämän keskellä.

Asuntokaupoilla vol 1

Ihmiset ostavat tunnelmaa, fiiliksiä ja mielikuvia. Talon tai rakennuksen sijasta kannattaa markkinoida viihtyisää, turvallista tai hyvällä paikalla olevaa kotia. Auton peltikuorien sijaan kaupaksi käyvät vaikkapa merkkiin liitettävät mielikuvat. Vaatekaupoilla taas luotetaan valmistajaan tai suunnittelijaan.

Suurimmassa osassa myynti- ja välitysorganisaatioista tiedetään, että ostajat eivät ole kiinnostuneita maksamaan ominaisuuksista vaan haluavat kuulla, miten kaupan kohde hyödyttää heitä. Kyse on myös siitä, että tuotteen tai palvelun tulee olla ostajalle sekä sopiva ja tarpeellinen että juuri hänen tyylisensä, näköisensä, makuisensa tai oloisensa.

Moni tuote- tai palvelutarina voidaan kertoa vaikuttavasti visuaalisten vihjeiden kuten kuvien avulla. Kuvahan viestii enemmän kuin tuhat sanaa. Valitettavan monesti se kertoo myös jotain sellaista, mitä potentiaalinen ostaja ei haluaisi nähdä tai mikä voi suorastaan jarruttaa kaupan syntymistä. Varsinkin asuntokaupoilla hoetaan, kuinka tärkeää on luoda vaikutelmia visuaalisten vinkkien avulla.

Asunnon myyjälle/omistajalle tarjotaan apua asunnon stailaamiseen, ja moni tarttuu tähän mahdollisuuteen. Osa stailaa kohteen itse, osa palkkaa ulkopuolisen apuun. Panostus voi olla satoja euroja ja tämä menee yleensä omistajan pussista, omalla riskilä. Kun asunto on stailattu, se pitää kuvata. Tässä vaiheessa mennäänkin sitten metsään niin, että kaislikossa vaan suhisee: Joko kiinteistön arvioinut myyjä/välittäjä tai omistaja räpsii piktuurit vähän “sinne päin”. Toisinaan kuvat ovat järkyttäviä, ja herättävät ostoilon sijasta pelkkää myötähäpeää.

Uusikin asunto saadaan näyttämään vanhalta ja nuhjuiselta, jos kuvaaja ei tiedä, mitä hän tekee. Myös mittasuhteet, etäisyydet, valot ja sisustus saattavat kokea ei-toivottuja muuntumisia. Mikäli kuvat ovat huonot, näyttöjä on vaikea sopia. Menisitkö asuntoesittelyyn, jos asunto vaikuttaisi vastenmieliseltä? Ja vaikka välittäjä kuinka hokisi, että “on se oikeesti toooooooosi kiva”, niin epäilisilit silti, koska omat silmät kertovat eri tarinaa kuin mitä välittäjän suusta kuulisit.

Mikä menee pieleen?

Olen katsellut muutaman viikon asuntojen kuvia ja tässä muutama havainto. Pääsääntöisesti tuntuu olevan niin, että uudisrakennuskohteiden esitystapaan panostetaan oikein kunnolla. Ja mitä kalliimpi talo/yhtiö/alue, sitä enemmän markkinointiin on satsattu. Kuvia on paljon ja ne on hyvälaatuisia. On mallinnuskuvia ja “oikeita” kuvia, virtuaaliesittelyitä ja staattisia kuvia.

Myös kamaluuksia tulee kuitenkin vastaan. Tässä muutamia poimintoja kohdekuvien yleisimmistä ongelmista.

1. Valotus

Ammattilainen näkee kuvan taakse ja ymmärtää, millaista fiilistä siihen on yritetty hakea ja miltä kohde oikeasti näyttäisi, mutta tavallinen ostaja ei. Kuinka monesti olen katsellut kuvaa, joka on otettu asunnosta sisältä päin terassille tai parvekkeelle, ja automaattiasetuksilla vastavaloon otetuissa kuvissa tuppaa ulkopuoli ylivalottumaan ja sisätilat jäävät tummiksi. Lopputuloksena on mustat ikkunan tai parvekkeen puitteet ja räikeä valkoinen ulkopuoli, jossa ei enää erotu mitkään yksityiskohdat. Siitä on hankala sanoa, millainen valo tilassa oikeasti on.

2. Valkotasapaino

Hehkulampun, luonnonvalon, loisteputken sekä pilvisen ja aurinkoisen päivän luomat valot ovat eri värisiä, mikä saa kohteet valottumaan kuvassa erilailla kuin luonnossa. Riippuu valkotasapainoasetuksista, minkä värinen kuvan yleissävy on. Monet otokset ovat liian keltaisia, sinisiä tai punaisia, eli valkoinen ei ole ns. puhdas valkoinen. Oikeasti valkoiset pinnat muuttuvat kellertäviksi, mikä taas on yhtä kuin pinttynyt, huonosti hoidettu, likainen, halpa tai nuhruinen. Myös sinisiä kuvia näkee. Sininen luo mielikuvaa kolkkoudesta, kylmyydestä, kliinisyydestä tai julkisten tilojen vessoista, joihin on laitettu “sinertävät valot”, ettei narkkarit näkisi suoniaan.

3. Kuvakulma

Kun kuvataan asuntoa, on erityisen tärkeää näyttää asunnon muotoja, tilojen välisiä suhteita ja objektien kokoja. Perusongelma tuntuu olevan huokuttelevan kuvakulman löytäminen. Monesti huonekuva näpsästään ovelta (ja usein ikkunaa vasten, jolloin sisäpuoli jää mustaksi!), ja kuvaan tulee vain murto-osa huoneesta. Huone saattaa vaikuttaa pieneltä ja ahtaalta, eikä katsoja voi millään arvata, mitä kuvan ulkopuolelle jää. Sen sijaan, että ottaisi vain yhden kuvan yhdestä suunnasta, kannattaisi mieluummin tallentaa huone molemmista päädyistä tai kaikilta laidoilta. Tällöin katsojalle muodostuu käsitys tilan kokonaisuudesta.

4. Pinnat ja materiaalit

Pinnoilla ja materiaaleilla on tärkeä merkitys asunnolle. On aivan eri juttu omistaa muovimatto kuin parkettilattia. Ja parketeissakin on eroja. Sama homma lasisten tai kristallisten pintojen kanssa. Valitettavan monissa kohdekuvissa pintamateriaaleista ja niiden kunnosta ei voi sanoa yhtään mitään. Pinnat ja materiaalit on kuvattu kaukaa, ja kivat yksityiskohdat jäävät huomaamatta. Onneksi tekstit kertovat sen, mitä kuvista ei voi välttämättä huomata.

Edellä mainitut haasteet liittyivät kohteiden kuvaamiseen. Kun tiedetään, miten tärkeitä valokuvat ovat mielikuvien rakentamisessa, miksi ihmeessä kuvien ottamisesta vastaavat kouluttamattomat välittäjät tai jopa asunnon sen hetkiset omistajat? Vielä enemmän kuin tätä valokuvausasiaa, ihmettelen sitä, missä kunnossa myytäviä asuntoja kehdataan dokumentoida. Hieno, tyylikäs ja avara asunto saadaan näyttämään halvalta ja ahtaalta rutkulta, mikäli se on siivottomassa kunnossa. Minkäs teet omistajana, jos asunnossa on vuokralainen siihen asti, kunnes kämppä myydään? Eihän ketään voi pakottaa siivoamaan asuntoa vimpan päälle, jos vuokrasoppari on vielä voimassa ja näytöt tehdään vielä vuokralaisen hallitessa huoneistoa.

Ahdistavuudet

Kaikista karmeimpia ovat olleet ne asunnot, joissa on näyttöjen aikaan tavarat sikin sokin ja sheissee kasvaa kaikkialta. Tässä muutama esimerkkikuva. Ei heti uskoisi, että kyseessä on juuri rakennettu, valoisa, tilava ja luonnossa todella kaunis ja hyväkuntoinen kämppä. Vuokralaisen tavarat mullin mallin pilaavat kaiken, ja antavat vaikutelman sikalasta. Lasten lelut lattioilla haittaavat kulkemista, ja keittiön pinnat on piilotettu tehokkaasti tyhjien pullojen ja roskien alle. Kylpyhuoneesta en edes viitsi laittaa kuvaa. Se vasta sontakasa oli.

asu5

asu4

asu3

asu2